Nepalista lähtee joka päivä 1200 työntekijää ulkomaille. Siirtotyössä on parhaillaan 4,6 miljoonaa nepalilaista 29 miljoonan väestöstä. Suurin osa heistä viettää siellä useita vuosia ja elättää perheensä lähettämällä heille rahaa. Lähes kaikki lähtijät ovat miehiä.

Vuonna 2020 rahaa lähetettiin 8,1 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta. Rahalähetykset ulkomailta muodostavat viime vuonna lähes neljänneksen (23 %) Nepalin bruttokansantuotteesta. Yhdeksän kymmenestä lähtee Persianlahden maihin, joissa työlait ovat yleisesti erittäin epäsuotuisia ulkomaisille työntekijöille. Viimeisen 12 vuoden aikana erityisesti Qatar jalkapallon MM-kisatyömaineen on houkutellut nepalilaisia.

Siirtotyö on Nepalin taloudelle niin tärkeää, että maa on pyrkinyt tekemään lähtemisestä ja koko prosessista työntekijälle mahdollisimman sujuvaa ja kannattavaa. Se on tarjonnut ilmaiset viisumit ja edullisia lainoja sekä sallinut työlupien uusimiset verkossa ja maakunnissa sen sijaan, että joutuu jonottamaan pääkaupunki Katmandun työlupakeskuksessa.

Tiedot ovat peräisin SASKin hankekumppanilta, rakennustyöntekijöiden maailmanjärjestö BWI:ltä, joka on teettänyt myös selvityksen Nepalin siirtotyöstä.

Moni kärsii munuaisvaivoista palattuaan

Työn ulkomailla pitäisi Nepalin tavoitteiden mukaan olla myös turvallista. Näin ei kuitenkaan usein ole. Viime vuonna 1242 nepalilaista kuoli ulkomailla työskentelynsä aikana – suunnilleen saman verran kuin heitä lähtee päivässä. Osa myös palaa sairaana tai vammautuneena.

Erityisesti munuaisvaivat näkyvät Nepalin terveydenhuollossa kuumista maista palanneiden siirtotyöntekijöiden tyypillisenä ongelmana.

Katmandun suurimman julkisen sairaalan johtava hoitaja Sarita Rokaya Rowal kertoo, että 10 prosenttia keinomunuaishoitoa eli dialyysia saavista potilaista on entisiä siirtotyöntekijöitä. Useimmat ovat 30–40-vuotiaita eli nuorehkoja miehiä.

– He käyvät dialyysissä keskimäärin viisi vuotta. Moni on diagnosoitu jo työskentelymaassa, mutta he eivät ole saaneet hoitoa vaan hakeutuvat hoitoon vasta palattuaan Nepaliin.

Nepalin valtio hoitaa munuaisvaivaiset siirtotyöntekijät ilmaiseksi. Sekin on yksi kädenojennus tälle koko kansantalouden kannalta merkittävälle työntekijäryhmälle.

Rowalin mukaan syitä munuaisten vajaatoimintaan ovat muun muassa kuumuus, nestehukka ja huono ravinto. Niistä siirtotyöntekijät kärsivät eritysesti Persianlahden maissa kuten Qatarissa ja etenkin ulkotöissä kuten rakennuksilla. Nepalista suurin osa lähtee juuri rakennusalan töihin.

Tukea lähteville ja palaaville

Itse työkohteissa ongelmat ovat muistakin tutkimuksista tuttuja: takavarikoituja passeja, viivästyneitä tai kokonaan maksamatta jääneitä palkkoja, ylityöpakkoa, syrjintää ja eriarvoisuutta kansalaisuuden perusteella.

SASKin siirtotyöntekijöihin keskittyvässä hankkeessa on pyritty vaikuttamaan Nepalin viranomaisiin, jotta lähtömaassa tehtäisiin kaikki voitava siirtotyöntekijöiden olojen parantamiseksi. Keskusteluja käydään liitovaltion kaikilla hallinnon tasoilla ja tehdään yhteistyötä alueellisten työlupakeskusten kanssa. Esimerkiksi viime vuonna seitsemään keskukseen tuotettiin audiovisuaalista infomateriaalia siirtotyöhön lähteville.

Lähteville työntekijöille annetaan tietoa myös kouluttamalla. Palaavia pyritään tukemaan, jotta he löytäisivät taas jalansijaa nepalilaisessa yhteiskunnassa.

Hankkeessa tehdyn selvityksen mukaan enemmistö palanneista työntekijöistä (42 %) työllistyi henkensä pitimiksi maatalouteen, mutta lähes viidennes päätyi jäämään kokonaan työvoiman ulkopuolelle. Vajaa kymmenesosa pyrki hakeutumaan uudelleen siirtotyöhön. Nämä luvut näyttävät selvästi sen, mikä ihmisiä ajaa pois Nepalista: edes kohtuullisen toimeentulon takaavaa työtä ei kerta kaikkiaan ole tarjolla.

Valtion tuki tehotonta

Nepalin valtio todella pyrkii toimillaan edistämään sujuvaa siirtolaisuutta, mutta monet toimista eivät käytännössä toteudu parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi uudelleen siirtotyöhön lähtemistä on haluttu helpottaa siten, että asiat voi hoitaa myös netissä, mutta moni vähän koulutettu ei selviä nettimaailman kiemuroissa ja päätyy käyttämään siinä auttavia toimistoja – ja maksamaan avusta. Maakuntien työlupakeskuksiakin käytetään hyvin vähän, koska lennot lähtevät joka tapauksessa Katmandusta. Palanneille taas tarjotaan esimerkiksi edullisia lainoja, mutta vain pari prosenttia käyttää niitä.

Selvityksen mukaan myös rekrytointimaksuja peritään edelleen yleisesti, vaikka ne ovat olleet Nepalissa kiellettyjä jo vuodesta 2015. Moni joutuu lisäksi ottamaan lainaa kuluja kattaakseen.

– Ehkä karuinta on se, että kotiapulaiseksi lähteminen on nyt kielletty kokonaan, koska kotiapulaiset kohtaavat niin paljon hyväksikäyttöä maailmalla. Ajatus kaunis, mutta se tarkoittaa, että nyt yhä useampi lähtee laittomasti turistiviisumilla eikä heistä ole mitään tietoa. Silloin avun saaminen ongelmiin on vielä vaikeampaa, kertoo vastikään Nepalissa vieraillut SASKin kotimaan toiminnan päällikkö Ellinoora Vesala.

SASKin hanke: Siirtotyöläisten oikeudet Nepalissa

Teksti: Laura Ventä
Kuva: Ellinoora Vesala