Näille työn tekemisen muodoille tyypillistä on kova hintakilpailu, jonka seurauksena varsinaisen työn suorittajan korvaus yleensä alenee ja samalla vastuu sairaustapauksien, työtapaturmien ja vaikkapa eläkkeen osalta kasvaa. Voittajia ovat sovellusten haltijat, palveluiden välittäjät ja joskus tilaajat. Häviäjiä ovat yleensä, työntekijöiden lisäksi, veroja keräävät yhteiskunnat ja niiden palveluita käyttävät, kirjoittaa SASKin toiminnanjohtaja Janne Ronkainen alustataloudesta.

Kylmän sodan asetelmista vapautuneessa ajattelussa yleensä ymmärretään, että sanavapaus ja poliittiset oikeudet eivät toimi hyvin, jos ihmisillä on jatkuvia ongelmia oman terveytensä tai ravintonsa kanssa, tai ei ole esimerkiksi heikon koulutuksen takia pääsyä riittävään tietoon, kirjoittaa SASKin toiminnanjohtaja Janne Ronkainen blogissa.

Päätökset, joilla toimintatilaa kavennetaan tulevat usein hiipien, niin että niitä ei meinaa huomatakaan, ennen kuin muutos jo tapahtuu. Tätä tilankaventamista tapahtuu myös suomalaisissa työmarkkinasuhteissa, joissa asetelmat ovat muuttuneet koko ajan ay-vastaisemmiksi, kirjoittaa SASKin toiminnanjohtaja Janne Ronkainen.

Koronapandemia on osoittanut uudella tavalla, kuinka samankaltainen voi työntekijöiden kokemus olla riippumatta siitä, missä maassa tai maanosassa elää. Riittää, että työskentelee samalla alalla. Isoin ero on kuitenkin siinä, miten työntekijät selviävät tilanteestaan, kirjoittaa SASKin toiminnanjohtaja Janne Ronkainen AKT-lehden kolumnissa.

”Kuukaudessa palkaksi jää usein noin 100 euroa, jolla pitäisi maksaa perheen asuminen ja ruuat, lasten koulut sekä muut kulut.”

SASKin toiminnanjohtaja Janne Ronkainen kertoo blogitekstissään, miksi SASK on mukana Nenäpäivässä ja mitä keräyksen tuotoilla tehdään.