Kun kansainvälisen koronaviruspandemian ensimmäinen aalto vaikutti juuri ja juuri olevan ohi, on koronan toinen aalto jo saapunut sekä meille Eurooppaan että muun muassa Aasiaan. Kansainvälisen työjärjestö ILOn mukaan taloudellisesti koronapandemia on vaikuttanut erityisesti Aasian ja Tyynenmeren alueen vaateteollisuuteen, sillä alueen osuus maailman vaatteiden viennistä on peräti 60 prosenttia.
Kysynnän raju lasku
Puhtaat vaatteet -verkoston tekemän raportin mukaan maaliskuun 2020 alussa esimerkiksi Myanmarissa oli suljettuina 50 tehdasta. Syynä sulkuun oli tilausten raju väheneminen ja jo tilattujen tuotteiden peruminen. Verkostojen laskelmien mukaan kansainväliset tuotemerkit ovat kieltäytyneet maksamasta 40 miljardin dollarin edestä jo tuotannossa olevia tilauksia. Vaatteiden kysyntä keväällä 2020 yli jopa 26 miljardia dollaria vähemmän kuin vuonna 2019.
Kysynnän vähentyessä väheni myös työntekijöiden määrä: työntekijöiden irtisanomiset ja lomautukset kasvoivat roimasti. Jotkut tehtaat jopa sulkivat ovensa pysyvästi. ILOn mukaan jopa ne tehtaat, jotka ovat avanneet ovensa uudelleen, ovat vähentäneet työntekijöiden määrää. Tilastojen mukaan kolme viidestä työntekijästä on kutsuttu takaisin töihin. Niille, jotka ovat saaneet tulla takaisin töihin, on tullut tutuksi palkkojen selvä lasku sekä palkkojen maksujen viivästykset.
Palkat jo ennestään matalia
Koska palkat ovat alun alkaenkin olleet matalia, on työntekijöillä ollut vähän mahdollisuuksia säästää pahan päivän varalle. Vaatetehtaiden työntekijöiden palkat ovat monesti lähellä maan lainsäädännöllistä minimipalkkaa, jolla ei tulla toimeen. Puhtaat vaatteet verkoston -raportin mukaan esimerkiksi intialaisen vaatetustehtaan työntekijän tulisi tienata kolme kertaa enemmän pystyäkseen elättämään itsensä ja perheensä palkallaan.
Kansainvälisen työjärjestö ILOn mukaan suurin osa tekstiiliteollisuuden työntekijöistä Aasian ja Tyynenmeren alueella on naisia: tekstiiliteollisuus työllistää jopa 35 miljoonaa alueen naista.
Sosiaaliturva vähäistä
Maissa, joissa tehdään usein alihankintana vaatteita kansainvälisille vaatebrändeille, on monesti hyvin heikot rakenteet työntekijöiden suojelemiseksi. Näissä monessa halvan työvoiman maassa on vähäinen tai olematon sosiaaliturva.
Esimerkiksi Myanmarissa, jossa ammatillinen järjestäytyminen on ollut uudelleen sallittua vasta vuodesta 2011, työntekijöiden oikeuksia suojaavat rakenteet ovat heikkoja. Vuoden 2018 tilastojen mukaan vain noin 0,9 % maan työvoimasta oli järjestäytynyttä. Maa tuntuukin olevan yksi turvasatamista kansainvälisille vaatebrändeille, kun ne etsivät halpaa työvoimaa.
Lisäksi kansainväliset vaatebrändit ovat viivästyttäneet tuotteiden tilausta samalla, kun ne hoputtavat alihankkijoitaan saamaan jo tehdyt tuotteet kiertoon. Bangladeshilaisen Rising groupin toimitusjohtaja Mahmud Hasan Khan Babu toteaa The Daily Starin haastattelussa:
”Vaikka ostajat ovat luvanneet suhteuttaa tilattuja tuotteitaan koronan aiheuttamaan kysynnän laskuun, on silti valmistettujen tuotteiden määrässä ja kysynnässä valtava ero.”
SASKilla on hanke Myanmarissa, jossa parannetaan Myanmarin tekstiili- ja kaivosteollisuuden työntekijöiden oloja ja oikeuksia neuvottelu- ja vaikuttamistoiminnan kautta. Liittoja tuetaan järjestäytymisasteen nostossa ja perusasioiden koulutuksessa, jotta ne pystyvät valvomaan työntekijöiden etuja.
