Äitienpäivä Ludianissa

Kuvat kiinalaisen Wang-pojan jäätyneistä hiuksista ja turvonneista sormista hätkähdyttivät maailmaa alkuvuodesta. Finnwatchin Sonja Vartiala nostaa hänet esimerkiksi siitä, mitä tapahtuu Kiinassa, jossa palkat eivät riitä elämiseen, elleivät vanhemmat tee töitä kellon ja vuoden ympäri – jättäen lapsensa köyhälle maaseudulle.

Suomen äitienpäivää helli tänä vuonna poikkeuksellisen aurinkoinen sää. Oma somefiidini täyttyi kevätkuvista, kavereiden selfieistä mummojen ja vaarien, äitien ja isien ja lasten kanssa. Yhden päivän ajan näytti siltä, että elämme tosiaan maailman onnellisimmassa maassa.

Kiinassa äitien- ja isienpäivät on harvojen herkkua eivätkä kaikki vanhemmat aina tapaa lapsiaan kertaakaan koko vuotena. Tyhjeneviä maaseutukyliä kansoittavat vanhukset ja perheiden alaikäiset lapset, jotka on jätetty huolehtimaan toisistaan äitien ja isien suunnatessa kaupunkeihin parempaa toimeentuloa etsimään.

Kuvat Koillis-Kiinassa sijaitsevan Ludianin piirikunnan ”jääpojan” jäätyneistä hiuksista ja kylmyyden turvottamista sormista levisivät mediassa vuoden alussa. Kahdeksanvuotias pikkupoika Wang Fuman asuu mudasta ja tiilistä tehdyssä majassa isoäitinsä kanssa. Wang on yksi niistä kymmenistä miljoonista kiinalaisista lapsista, joiden vanhemmat ovat lähteneet kaupunkeihin töihin ja jättäneet jälkikasvunsa maaseudulle isovanhempien hoidettavaksi.

Kiinan asumisoikeutta säätelevä hukou-järjestelmä käytännössä estää perheitä muuttamasta vanhempiensa mukana, mutta se ei ole ainoa haaste. Suurkaupunkien tehtaissa palkat ovat pieniä ja niitä on vaikeaa saada riittämään elämiseen ilman valtavan pitkiä ylitöitä. Kuuden, jopa seitsemän päivän työviikot 12-tunnin työpäivillä ilman lomia estävät lapsista huolehtimisen.

Epäinhimilliset ylityöt ovat niin tavallisia, että vastuullisuudenkin nimiin vannovat yritykset ovat käytännössä lyöneet hanskat tiskiin. Kiinassa yritysvastuujärjestelmät kuten elektroniikkateollisuuden RBA tai leluteollisuuden ICTI Care eivät edellytä edes kansallisen lainsäädännön mukaisten työtuntirajoitusten noudattamista. Molemmat järjestelmät sallivat 60 tunnin työviikot. Elämiseen riittävää palkkaa ei edellytetä.

*****

Pienen pojan tarina on surullinen, mutta Kiina on miljardin ihmisen suurvalta. Miksi pienessä Suomessa pitäisi kantaa huolta Ludianin piirikunnan saati Kiinan rakenteellisista ongelmista?

Ovi onneen aukeaa ulospäin, totesi Kierkegaard. Ainakin itselle aurinkoisesta kesäpäivästä nauttiminen olisi mukavampaa jos globaali epäoikeudenmukaisuus ei tunkisi arkeen niin monin eri tavoin. Moraalisista perusteluista irrallisia taloudellisiakin syitä on. Halusimme tai emme, olemme samassa ketjussa jääpojan kanssa.

Markkinat etsiytyvät tuottamaan tuotteita sinne, missä se on halpaa. Suomessa konkurssiin haetaan Nokian neulomoa. Viime viikolla tehtaan sulkemisesta ilmoitti kenkätehdas Seinäjoella.

Eurostatin selvityksen mukaan kolmasosa keskisuurista yrityksistä on siirtänyt hankintaansa Suomen rajojen ulkopuolelle, erityisesti Kiinaan ja vielä halvempaan Intiaan. Halpatuotannon airut, globaali tekstiiliteollisuus, etsii jo vieläkin halvempaa työvoimaa: Afrikan valloitus on lähtenyt liikkeelle Etiopia kärkimaana.

*****

Ongelmat ovat valtavia, mutta niille voi tehdä jotain. Finnwatch aloitti viime vuonna SASKin ja Kepan tuella yhteistyön valtion hankintayhtiö Hanselin kanssa ja laadimme yhdessä kilpailutuskriteerit, joiden avulla yrityksiä voidaan tulevaisuudessa ohjata kohti elämiseen riittäviä palkkoja. Muutos ei tapahdu yhdessä yössä ja siksi tarvitaan pitkäjänteistä työtä: tietoisuuden lisäämistä, painetta, vuoropuhelua, selvityksiä, pilotteja ja yhteistyötä.

Meidän pitää myös olla valmiita keskustelemaan siitä, mikä on reilu työntekijöiden oikeuksien toteutumisen mahdollistava hinta tuotteista. Se voi tarkoittaa sitä, että suomalaisten tulee maksaa tietokoneesta, kännykästä tai t-paidasta tulevaisuudessa pikkuisen enemmän.

Koska markkinoilla ei ole omatuntoa, pitää voiton tavoittelulle asettaa rajat ja varmistaa kilpailulle reilut säännöt. Tämä voidaan tehdä ohjaamalla markkinoita vaikkapa edellä mainituilla julkisilla hankinnoilla. Muitakin toimia on. Eduskuntavaalit ovat jo kulman takana ja varaudumme niiden alla keskustelemaan myös yrityksiä koskevan sitovan ihmisoikeussääntelyn lisäämisestä.

Sonja Vartiala
Toiminnanjohtaja
Finnwatch

Lue lisää elämiseen riittävästä palkasta

Kirjoittaja: Sonja Vartiala

Sonja Vartiala on Finnwatchin toiminnanjohtaja.

Jaa artikkeli: