Mikä ihmeen oikeudenmukainen siirtymä? Siirtymä mistä mihin, oikeudenmukainen kenelle? Ja miksi tämän pitäisi olla ammattiliittojen asia? Nämä kysymykset ovat nousseet ay-liikkeen keskusteluihin viime vuosina – niin Suomessa kuin maailmalla.
Ilmastonmuutos ja sen vaikutukset maapallolle ja meidän kaikkien elämään on tiedetty jo pitkään. Keskustelu on kiihtynyt sitä mukaa, kun lämpöennätyksiä rikotaan ja sään ääri-ilmiöt aiheuttavat entistä enemmän tuhoa.
Pariisin ilmastosopimuksesta ja maailman työjärjestön ILOn oikeudenmukaisen siirtymän linjauksista tulee ensi vuonna kuluneeksi 10 vuotta. Molemmissa oikeudenmukainen siirtymä liitetään ihmisarvoisen työn toteutumiseen siirryttäessä kohti fossiilivapaata yhteiskuntaa. Silti monelle se on vielä jotenkin kaukainen ja vaikeasti hahmotettava ”ylätason” asia.
Vielä viisi vuotta sitten SASKin kumppanikentässä ei ilmastoasioista tai oikeudenmukaisesta siirtymästä paljon puhuttu. Termi just transition toki saattoi pulpahtaa esiin siellä täällä, mutta kyseessä oli pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Vuonna 2016 ay-keskusjärjestöjen maailmanjärjestön ITUCin perustama Just Transition Centre alkoi globaalilla ay-kentällä tuoda aihetta tutummaksi, mutta silti tavallisille työntekijöille – ja ammattiliitoillekin – ympäri maailmaa aihe oli kaukainen.
Ay-liike kokee ilmastokriisiin vastaamisen tärkeäksi
Tänä päivänä tilanne näyttää varsin toiselta. Jos katsoo ay-liikkeen maailmanjärjestöjen tuoreimpia strategioita, ilmastokriisi ja siihen vastaaminen oikeudenmukaisella tavalla löytyy liki kaikkien prioriteettilistojen kärjestä. Oli kyse sitten julkisista tai yksityisistä palveluista, teollisuudesta, rakennusalasta, liikenteestä, opetuksesta tai maanviljelystä – kaikkialta löytyy kokemuksia siitä, miten ilmastonmuutos ja siihen reagoiminen vaikuttavat tavallisten työntekijöiden elämään. Mutta miten tuoda tämä osaksi paikallisten ammattiliittojen tekemistä, kas siinä haaste.
SASKin työhön oikeudenmukaisen siirtymän kysymykset ovat tulleet konkreettisesti vasta viime vuosina. Kumppanien kanssa käytävissä keskusteluissa näkyy toki ay-liikkeen ”ylätason strategioiden” vaikutus, mutta tähän liittyy myös paikallisten liittojen ja työntekijöiden aito huoli ilmastomuutoksen vaikutuksista ympäristöön, työpaikkoihin ja toimeentuloon.
Monet SASKin kumppanit tuovat esille sen haasteen, että ilmastoasiat tuntuvat ”kaukaiselta kapulakieleltä”. Ei käy kieltäminen, että ilmastokeskustelu on todella teknistä ja varsinkin kansainvälisen ilmastopolitiikan seuraaminen varsinaista puhuvien päiden fanfaaria.
Oikeudenmukaisen siirtymän ajatus on kuitenkin tuonut työntekijöille ja ammattiliitoille luontevan ja konkreettisen kehyksen, jolla ajaa työntekijöiden oikeuksia: osallistumista päätöksentekoon, uudelleenkouluttautumista ja toimeentulon turvaamista muutoksen keskellä.
Perustyökalut ovat ammattiliitoille tuttuja: tarvitaan vahvoja liittoja, osaamista, linjauksia, neuvottelua, vaikuttamistyötä, kampanjointia ja verkostoja – kaikkea tätä ”ilmastolinssit” päässä. Perustekeminen ei muutu, vaikka muutoksen taustavaikutuksissa otetaan huomioon ilmasto. Verkostoja on tärkeää laajentaa esimerkiksi ympäristöliikkeen ja alkuperäiskansojen suuntaan, jotta ollaan yhdessä vaikuttavampia.
Heikoimmat kärsivät eniten
SASKin kumppaneiden todellisuudessa muutokset näkyvät esimerkiksi niin, että rakennustyömailla Namibiassa on yksinkertaisesti liian kuuma työskennellä tiettyyn aikaan päivästä. Maakaasuun tai hiilen polttamiseen perustuvan energialaitoksen työntekijät Indonesiassa pohtivat, miten siirtymä uusiutuviin energiamuotoihin tulee vaikuttamaan laitoksen tulevaisuuteen ja työpaikkoihin. Brasiliassa ja Filippiineillä autoteollisuuden sähköistyminen näkyy siinä, että kaapeleiden sijaan tarvitaankin akkuja ja niiden tekemiseen uutta osaamista. Etelä-Afrikan viinitiloilla ilmaston lämpeneminen tuo mukanaan uusia tuholaisia ja vettä on entistä vähemmän – niin viiniköynnöksille kuin niiden kanssa työskenteleville ihmisille.
Työelämässä heikoimmassa osassa olevat ihmiset kokevat ilmastonmuutoksen vaikutukset kaikkein vahvimmin. Epävirallinen työ kaivosten liepeillä kasvaa, kun maailman kännykät tarvitsevat enemmän ja enemmän akkumineraaleja. Naisten tekemä näkymätön hoivatyö perheessä lisääntyy, jos vettä, energiaa tai ruokaa on haettava kauempaa. Kasvava ilmastosiirtolaisten joukko tarvitsee toimeentuloa ja palveluja. Puhumattakaan siitä, että valtaosa maailman työtä tekevistä ihmisistä ei kuulu minkäänlaisen sosiaaliturvan piiriin.
Eli haasteita piisaa, mutta eteenpäin mennään. Vaikka ilmastokeskustelussa välillä tuntuu, että puhuvat päättäjien päät ja työntekijöiden todellisuus ovat liian kaukana toisistaan, muutos viime vuosien aikana on ollut merkittävä. Se kannustaa eteenpäin ja auttaa näkemään muutoksen myös mahdollisuutena.
Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa tehdyt päätökset vaikuttavat jo nyt tavallisten työntekijöiden elämään. Näiden kahden ääripään välillä on oltava ihmisiä, jotka tuovat keskustelut lähemmäs toisiaan ja puhuvat enemmän samaa kieltä. Tässä ammattiliitot ja SASK niiden tukijana ovat avainasemassa.
Työelämän oikeudet ovat ihmisoikeuksia, joita oikeudenmukaisella siirtymällä voidaan turvata. Siirtymää tapahtuu kaikilla aloilla eri tahdissa ja eri syistä. Siirtymän on oltava oikeudenmukaista sen vaikutuspiirissä oleville ihmisille. Kun kyse on planeettamme ja ihmiskunnan tulevaisuudesta, tässä meidän pitää onnistua.
Anna Perttula
Kirjoittaja on SASKin asiantuntija ilmasto-oikeudenmukaisuuden ja oikeudenmukaisen siirtymän kysymyksissä.
Lue lisää aiheesta:
