SASKin kotimaan toiminnan selkäranka on vapaaehtoistoiminnan verkosto eli suuri joukko SASK-lähettiläitä. He ovat taustoiltaan, ammateiltaan sekä ikäryhmiltään rikas ja kirjava joukko, joita yhdistää kiinnostus työelämän ihmisoikeuksiin ja vaikuttamistoimintaan. Lähettiläsverkostomme kattaa myös maantieteellisesti laajan alueen: lähettiläitä on Helsingistä Kittilään.
Tapoja toimia SASK-lähettiläänä on monia: yksi kiertää ammattiosastoissa kertomassa SASKista, toinen tulee tapahtumissa ständille hätiin jakamaan esitteitä, kolmas jakaa SASKin postauksia sosiaalisessa mediassa ja neljäs kertoo kahvitauolla ystävälleen SASKin toiminnasta. Kukin osallistuu omien voimavarojensa mukaan – ja kaikki tavat ovat yhtä arvokkaita.
Lähettilästoiminnan ytimessä on myös samoista teemoista kiinnostuneiden ihmisten tapaaminen, tutustuminen, ystävystyminenkin. Siksi koimme tänä kesänä tärkeäksi kiertää ympäri Suomea järjestäen lähettilästreffejä ja ottaen selvää, mitä lähettiläillemme oikein kuuluu.
Sain uudenkarheana, lyhyttä sijaisuutta vapaaehtoistoiminnan asiantuntijana tekevänä SASKilaisena kunnian kiertää Turun ja Oulun välillä yhteensä seitsemällä paikkakunnalla. Tapasin ystävällisiä, sitoutuneita ja solidaarisia ihmisiä, jotka ottivat minut avosylin vastaan. Tästä lämpimästä vastaanotosta käsin halusin kirjoittaa matkareportaasin lähettilästreffikiertueesta.
Turku
Lähettilästreffikiertueen ensimmäisenä kohteena oli Suomen Turku, jonne matkasin kädet hieman jännityksestä hioten tapaamaan Varsinais-Suomen lähettiläitä rennoille ravintolatreffeille. Jännitys alkoi heti hälvetä, kun Turkuun päästyäni yksi alueen vastuulähettiläistä, Minna Lampinen, nappasi minut autonsa kyytiin kohti tapaamispaikkaamme ja ryhdyimme juttusille kuin vanhat tuttavat.
Yhtä välitön tunnelma jatkui toista alueen vastuulähettilästä Matti Rajalaa jututtaessani.
Ennen kuin huomasimmekaan, olimme syventyneet keskusteluun Kolumbian kotitaloustyöntekijöiden asemasta ja heidän omasta, hyvin prekaarista asemastaan huolimatta Suomelle osoittamastaan solidaarisuudesta.
Treffejä rytmittivät rento keskustelu ja ajoittain esiin nousevat työelämän ihmisoikeuskysymykset sekä maukas ruoka. Mukava ilta huipentui SASKin teemojen pohjalta laatimaani leikkimieliseen, mutta aivonystyröitä haastavaan tietokilpailuun, jonka ensimmäinen voittaja pokkasi itselleen SASK-tuotepaketin.
Kävellessäni Aurajoen rantaa kohti majapaikkaani pohdin, kuinka ainutlaatuista on viettää iltaa ryhmässä, jossa ihmiset tulevat keskenään eri ammattitaustoista ja sosiaalisista piireistä, mutta yhteisenä pyrkimyksenä on tutustua, viihtyä ja vähän parantaa maailmaakin yhdessä.
Tampere
Kahden viikon päästä kiertue suuntasi Tampereelle, jossa vietimme leffailtaa alueen vastuulähettiläämme Iida Viljasen kutsumana Sähköliiton tiloissa. Jälleen kirjava ja iloinen joukko lähettiläitä kokoontui puhumaan opintomatkakokemuksista, lähettiläskoulutuksista sekä ajankohtaisista kehitysyhteistyöhön ja työelämän ihmisoikeuksiin liittyvistä kysymyksistä.
Katsoimme intialaisen Rahul Jainin ohjaaman dokumenttielokuvan Invisible Demons – Tuhon merkit, joka kuvaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia maailman saastuneimpiin kaupunkeihin kuuluvassa New Delhissä. Elokuva oli pysäyttävä muistutus siitä, miten rajusti ilmastokriisin vaikutukset näkyvät jo globaalissa etelässä. Dokumentin nimessä esiintyvät ”näkymättömät paholaiset”, ovat mikroskooppisen pieniä saastehiukkasia, joita silmä ei havaitse, mutta niiden tunkeutuessa keuhkoihin niitä ei voi olla tuntematta.
Jos sattuu kuulumaan niihin harvoihin, jotka voivat paeta saastehiukkasia, savusumua ja yli 50 asteen helteitä ilmastoituihin sisätiloihin, tuntee silti ennätyksellisten kuivien kausien ja ennätyksellisen märkien sadekausien vaikutukset. Suuri osa New Delhin 30 miljoonasta asukkaasta ei kuitenkaan pääse pakoon yhä tukalammaksi käyviä olosuhteita. He joutuvat elämään kasvavien jätevuorien ja saastevaahtoon peittyvän jokiveden keskellä – ilman mitään tietoa helpotuksesta.
Jyväskylä ja Kuopio
Tampereelta matka jatkui Jyväskylään, jossa vietimme pizzailtaa jutellen lähettiläskoulutuksesta ja opintomatkoista sekä kertoen toiminnasta kiinnostuneille lähettiläiden kavereille, mikä SASK oikein on. Tuttuun tapaan visailtiin myös työelämän ihmisoikeuksiin liittyvistä kysymyksistä.
Kuopion lähettilästreffit kulkivat hitusen epäonnisten tähtien alla, sillä sairastuin enkä päässyt itse paikalle. Mainiot Etelä- ja Pohjois-Savon lähettiläät kuitenkin tapasivat toisiaan keskenään ja vaikuttivat nauttivan mukavasta illasta solidaarisuuden hengessä!
Kesäkuun kääntyessä heinäkuuhun matkasin vielä helteiseen Kokkolaan ja vielä helteisempään Ouluun. Kokkolassa vietimme mukavan leffaillan katsoen Erik Gandinin ohjaaman episodimaisen dokumentin After Work – Työn jälkeen, joka käsitteli globaaleja työoloja laajasti.
Elokuva tarkasteli työn merkitystä ihmisille sekä sitä, miten automatisaatio ja työtehtävien katoaminen vaikuttaa ihmisten elämään – mitä meille tapahtuu, jos emme tee työtä.
Esimerkiksi Kuwaitin perustuslaki määrää, että kaikilla kuwaitilaisilla on oikeus työhön. Rikkaassa öljyvaltiossa se tarkoittaa, että lukuisat ihmiset jakavat yhden työpaikan. Tämä työnteon kulissi kätkee taakseen sen, että todellisuudessa työntekijät istuvat päivästä toiseen toimistorakennuksen kellarikerroksessa tyhjää pöytää tai suoratoistopalvelua tuijottaen. Haastateltujen kuwaitilaisten mielestä tilanne on ahdistava, eikä perustulon saaminen tai työn puuttuminen tee heitä autuaiksi. Toisaalta elokuva vilautti myös globaalia epätasapainoa, jossa toiset raatavat henkihieverissä perustoimeentulonsa eteen mahdollistaen sen, että toiset voivat nauttia loputtomasta vapaa-ajasta.
Kokkola ja alueen vastuulähettilään Petri Partasen esittelemät nähtävyydet, kuten Englannin laivastolta Krimin sodassa jälkeen jäänyt maihinnousuvene barkassi, jäivät taa, kun lähdin kohti pohjoista ja Oulua.
Oulu
Oulun helteessä päätimme lennosta vaihtaa leffaillan puistopiknikiin. Suuntasimme koko muun Oulun tapaan puistoon viettämään rentoa kesäiltaa ja nautimme hersyvistä keskusteluista, kuulimme tuoreita kokemuksia Geneve-koulusta sekä pohdimme ajankohtaista kehitysyhteistyöhön liittyvää keskustelua. Ilta päättyi tuttuun tapaan SASK-tuotepaketin kulkeutumiseen tietovisan hoksaavimmalle lähettiläälle.
Jälleen totesimme useaan otteeseen ääneen, miten hienoa ja ainutlaatuista on kokoontua yhteen niin moninaisista taustoista tulevien ihmisten kanssa ja syventyä keskusteluihin globaalin etelän kysymyksistä, ihmisoikeuksista. SASKin kautta pääsee aidosti kohtaamaan ihmisiä oman viiteryhmän tai sosiaalisen piirin ulkopuolelta ja viettämään aikaa hyvässä hengessä. Nallikarin uimarannan iltauinnin virkistämänä palasin seuraavana aamuna etelään.
Helsinki
Kuten kaikki parhaat asiat, myös SASKin lähettiläskiertue tuli päätökseensä elokuun alussa, Helsingissä. Oli osuvaa kutsua lähettiläät viimeisten treffien kunniaksi kylään toimistollemme Hämeentielle viettämään leffailtaa. Katsoimme kansainvälisen työjärjestön ILOn tuottaman kahvintuotantoa käsittelevän dokumentin From Beans to Brew: A Journey into the lives of coffee workers, joka kuvasi melko positiivisessa valossa sitä monipolvista matkaa, jonka kahvipapu kulkee viljelmältä kahvinystävän kuppiin.
Oli ilo huomata, kuinka tarkasti lähettiläät tarttuivat dokumentin tapaan esittää kahvinviljelijät vastuullisina ja laupiaina. He kritisoivat sitä, kuinka vähälle huomiolle jäivät alaan liittyvät raadollisemmat kysymykset, kuten ilmastonmuutoksen vaikutus kahvipapulajikkeiden menestykseen tai viljelmien työntekijöiden suojavarusteisiin taikka mahdollisiin torjunta-aineisiin liittyvät kysymykset.
Jälleen tuli osoitettua se, kuinka fiksuja ja hienoja lähettiläitä SASKin toiminnassa onkaan mukana! Viimeinen työelämän ihmisoikeuksiin keskittyvä tietovisa sai arvoisensa päätöksen täydellisen vastausrivin kera, ja viimeinenkin SASK-tuotepaketti matkasi lähettiläämme mukaan.
Sitä myöten treffikiertue ja myös oma tämänkertainen matkani SASKissa tuli päätökseen. Vauhdikkaan kesän, lukuisten kohtaamisten ja antoisien maailman tilaa ruotivien keskustelujen päätteeksi on aika jatkaa matkaa kiitollisin sydämin ja virkistynein mielin.
Kiitos siis kaikille mainioille lähettiläille, jotka ehdin tämän vapaaehtoistoiminnan asiantuntijana toimimisen aikana tavata. Olen vakuuttunut, että näemme vielä tavalla tai toisella. Solidaarisuutta aina!
Roosa Helenius
Kirjoittaja toimi SASKissa vapaaehtoistoiminnan asiantuntijan sijaisena kesän 2024.
