Mitä tulee mieleen sanaparista sanaparista ”kestävä kehitys”? Rivi valtionpäämiehiä ja naisia vääntämässä päätöslauselmia sellaisella munkkilatinalla, ettei tavallinen kuolevainen ymmärrä enempää kuin naapurin sika tuulimyllystä? Metsäkoneeseen itsensä köyttävä luonnonsuojelija? Ilmastonmuutoksen hidastamiseksi muutto pihan perälle liiteriin? Vaiko taas jokin hiivatin direktiivi, joka riesaksemme on varta vasten jossain pääkonttorissa kehitetty rajoittamaan ihmispolon elontietä?
Tai voisikohan ajatuksentynkääkin noista sanoista löytyä?
YK on värkännyt Kestävän kehityksen ohjelman 2015–2030 (SDG) korvaamaan vuosituhattavoitteet (MDG). Isoimpana erona aiempaan on se, että nämä uudet tavoitteet koskevat kaikkia YK:n jäsenvaltioita eivätkä vain kehitysmaita. Maailman maat on siis asetettu siinä mielessä samalle viivalle, että nyt arvellaan vastuun yhteisen pallomme tulevaisuudesta olevan kaikkien vastuulla. Siis ihan kaikkien.
Vaikka YK on tavoitteiden takana, toteuttamisvastuu on jäsenvaltioilla ja näiden hallituksilla, kunnilla, yrityksillä, koulutuslaitoksilla, julkisilla palveluilla ja meillä kaikilla. Toteuttamista myös seurataan.
***
Mitäs tekemistä tällä on ammattiyhdistysliikkeen kanssa? Kaikkihan ne 17 tavoitetta ja 169 alatavoitetta koskevat tavalla tai toisella koko ihmiskuntaa ja planeettaa, mutta meidän työtätekevien vinkkelistä voi ajatella muutaman olevan erityisesti meidänkin tonttiamme.
Ensinnäkin köyhyys olisi siivottava pois tästä maailmasta, kaikilta ja joka paikasta (tavoite 1), ja mikäpäs sen paremmin tekisi kuin kestävä talouskasvu, täysi ja tuottava työllisyys ja säälliset työpaikat (tavoite 8). Siis työpaikat, joissa on ihmisarvoiset ja turvalliset työolot ja joista saa riittävän toimeentulon kohtuullisen hyvään elämään. Ja tämä sukupuoleen katsomatta ja tasavertaisina (tavoite 5). Kestävä infrastruktuuri, teollisuus ja innovaatiot (tavoite 9) ovat edellytys sille, että työmaita ylipäänsä on, muuttuvassa työelämässä toki.
Tulevatko nämä asiat toteutumaan ilman ammattiyhdistysliikettä? Enpä usko, sillä sitä kuuluisaa apteekin hyllyä ei näissä asioissa tiettävästi ole kukaan vielä löytänyt.
Sen takia on edistettävä ja puolustettava rauhanomaisia, toimivia, oikeudenmukaisia yhteiskuntia (tavoite 16), joiden ominaisuuksiin kuuluvat myös työelämän ihmisoikeudet.
Järjestäytyminen ja edunvalvonta on laskettava olennaiseksi osaksi toimivaa yhteiskuntaa.
Vain sopimalla asioista pystytään poistamaan eriarvoisuutta maiden sisällä ja niiden välillä (tavoite 10). Tässä ay-liike on avainasemassa joka puolella maailmaa.
***
Viime vuosina on nähty, että huonoilla malleilla ja käytännöillä tuppaa olemaan taipumus levitä tehokkaammin kuin hyvillä. Se, mikä on huonosti jossain nyt, voi olla huonosti vaikkapa Suomessa huomenna.
Toisaalta: hyvien käytäntöjen jakaminen ennakkoluulottomasti yli toimialojen ja maiden rajojen on myös varsin tehokasta toimintaa. Aina löytyy tilaisuuksia oivalluksiin; monet kaverimme maailmalla ovat siinä määrin monissa liemissä keitettyjä ihmisoikeuksien puolustajia, että meillä on heiltä roppakaupalla opittavaa.
Yhteisten tavoitteiden, energian ja yhteishengen jakaminen antaa potkua itse kunkin puurtamiseen kestävien kehitysratkaisujen parissa.
Siis: jos kansainvälistä ay-liikettä ei olisi olemassa, se tulisi välittömästi keksiä!
Tarja Valtosen blogiteksti on julkaistu ensin Teollisuusliiton Tekijä-lehden 4/2019 Vierailija-kolumnipalstalla.
