Keskiluokkaisen asuinalueen pihaan ajaa lähettifirman väreissä oleva auto. Kuljettaja noutaa lähetyksen ja vie sen suoraan tilauksen mukaiseen osoitteeseen. Samalla hän keskittyy jo seuraavan kuljetuksen saamiseen, parhaimmillaan voisi saada samaan kyytiin toisen paketin, jolloin korvauskin olisi parempi. Yleensä kuitenkin kyytien välissä joutuu odottelemaan ja haeskelemaan seuraavaa kyytiä, odottelusta ja haeskelusta kun ei kukaan maksa.
Kuljettaja saa tilauksensa sovelluksen kautta suoraan kännykkäänsä ja vaikka hän ajaa yhtiön logoilla varustetulla autolla ja on pukeutunut saman yhtiön pukeutumisohjeen mukaisesti, niin tarkkaan ottaen hän on alustataloudessa toimiva yrityksen ”kumppani”, eli jotain enemmän kuin satunnainen alihankintayrittäjä, mutta vähemmän kuin työntekijä.
Kuvattu tilanne kertoo Intian Delhistä, mutta yhtä hyvin se voisi olla Suomesta. Intian IFAT (The Indian Federation of App-based Transport Workers), alustatalouden parissa työskentelevien kuljetustyöntekijöiden liitto, on tutkinut alustataloutta ja pannut merkille, että kuljettajat kärsivät alustatyön aiheuttamista terveysongelmista, kuten unenpuutteesta. Kuljettajat myös kertoivat, että hakeutuvat lääkärille vastentahtoisemmin, sillä mahdollinen sairausloma on pois työajasta ja siis tuloista. Intiassa Uber on luopunut sanan kumppani käytöstä ja kutsuu nykyään alustansa kautta työtä tekeviä kaupallisiksi asiakkaikseen (eli alihankkijoiksi), ilmeisesti siksi, ettei sitä voida pitää vastuullisena, jos alustan kautta työtä tekevälle sattuu jotakin.
Näille työn tekemisen muodoille tyypillistä on kova hintakilpailu, jonka seurauksena varsinaisen työn suorittajan korvaus yleensä alenee ja samalla vastuu sairaustapauksien, työtapaturmien ja vaikkapa eläkkeen osalta kasvaa. Voittajia ovat sovellusten haltijat, palveluiden välittäjät ja joskus tilaajat. Häviäjiä ovat yleensä, työntekijöiden lisäksi, veroja keräävät yhteiskunnat ja niiden palveluita käyttävät.
Alustatalouden yritykset haluavat puhua uusista työn tekemisen muodoista. Tekijän näkökulmasta mallissa ei ole muuta uutta kuin entistä heikompi korvaus ja yhteiskunnan näkökulmasta useiden vastuiden, kuten verojen ja eläkkeiden, ulkoistaminen muun yhteiskunnan maksettavaksi.
Alustatalous luultavasti jatkaa yleistymistään. Intiassa pelisäännöistä puhutaan paraikaa, ja keskustelu Suomessakin on lisääntynyt. Se, millä ehdolla alustojen kautta työtä tehdään ja kuinka hyödyt jaetaan, on kuitenkin poliittisen tahdon asia, josta viime kädessä päätämme me sekä valitessamme edustajia lainsäätäjiksi että toimimalla yhdessä työntekijöiden toimeentulon turvaamiseksi.
Kirjoittaja on SASKin toiminnanjohtaja. Kirjoitus on alun perin julkaistu Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton jäsenlehdessä 6/2021.
