Kuljetusalan työntekijöiden maailmanjärjestö ITF:n maaliskuisessa kokouksessa esiteltiin järjestön selvitys digitalisaation vaikutuksesta maantiekuljetuksiin.
Yleensä digitalisaatio johtaa investointeihin, joilla pyritään parantamaan työn tuottavuutta ja sitä kautta yrityksen tuloksentekokykyä.
Käytännössä se tarkoittaa teknologian hyödyntämistä ja esimerkiksi robotisaatiota. Niiden avulla tuotantoa voidaan kasvattaa ilman, että työvoiman täytyy kasvaa samassa suhteessa. Hyvä puoli on se, että uutta teknologiaa hyödynnettäessä tarvitaan usein myös uusia taitoja, jolloin työntekijöiden ansiotaso kasvaa. Kääntöpuoli on työpaikkojen väheneminen.
Myös maantiekuljetuksiin on tullut ratkaisuja, joissa vähemmällä työvoimalla voidaan kuljettaa enemmän ja kuljetuksen yksikköhinta laskee. Olemme nähneet esimerkiksi itseajavia tai etäohjattavia ajoneuvoja sekä suurempia kuljetusyksiköitä.
Digitalisaatiota on kumipyöräkuljetuksissa käytetty myös kuljetuksen arvoketjun pilkkomiseen yhä pienempiin osiin, yhä useampiin alihankkijoihin.
Kuljettajan tai heikossa kilpailuasemassa toimivan yrittäjän roolina on kilpailla mahdollisimman halvalla hinnalla. Kaiken lisäksi usein kilpaillaan vain yhdestä kuljetusketjun palasesta – niin sanotusta viimeisestä kilometristä eli tuotteen jakelusta. Hyödyn korjaa joko kuljetuksen tilaaja tai digitaalisen alustan omistaja, joka ottaa provision välittämistään kuljetuksista. Kuljettaja kärsii huutokaupalla alas painetusta hinnasta.
Tauot, huollot, kuormaus ja lastaus ovat kuljettajan ”vapaa-aikaa”
Lisäksi kuskia valvotaan entistä tarkemmin. Tilaaja tai alustan omistaja seuraa digitaalisilla välineillä paitsi lähetyksensä etenemistä, myös kuljettajan tarkkaa sijaintia ja taukoja. Joskus kuljetus on hinnoiteltu niin, että korvausta maksetaan vain sen liikkumisesta. Silloin kaikki tauot, ihmisen ja ajoneuvon huollot sekä kuorman purku ja lastaus tapahtuvat ilman korvausta. Ne ovat kuljettajan ”vapaa-aikaa”.
Maissa, joissa työvoiman tarjonta ylittää kysynnän, halpatyövoimaa käytetään yleisesti. Tämä on tilanne useissa Afrikan ja Etelä-Aasian maissa. Sen sijaan työvoimapulasta kärsivissä maissa, kuten pääosassa Eurooppaa ja Amerikkaa, tekniikkaa hyödynnetään yleensä tuottavuuden kasvattamiseen ilman lisätyövoimaa. Maantiekuljetuksissa digitalisaatio kuitenkin johtaa työolojen kurjistumiseen myös siellä, missä työvoimasta on pulaa. Niin etelässä kuin pohjoisessakin mennään kohti matalampia palkkoja, pidempiä työpäiviä ja heikompia työehtoja.
ITF vaatii ”turvallisia taksoja” eli kuljetuskorvauksia, jotka mahdollistavat kuljettajille kohtuulliset työajat riittävillä ansioilla. Vaatimukset säällisistä korvauksista pitää kohdistaa ensisijaisesti kuljetuksista hyötyviin tuotteiden omistajiin tai niiden ostajiin.
Janne Ronkainen
Kirjoittaja on Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASKin toiminnanjohtaja. Kirjoitus julkaistiin ensin kolumnina AKT-lehdessä.
Lue lisää digitalisaatiosta globaalin työelämän näkökulmasta SASKin uudelta nettisivulta.
