Kuvat Rana Plaza -vaatetehtaan raunioista pelastetuista ompelijoista osoittivat mitä karmeimmalla tavalla, mitä pikamuoti-ilmiöstä voi seurata. Huhtikuussa tuli kuluneeksi viisi vuotta tästä yhdestä maailmanhistorian pahimmista tehdasonnettomuuksista, jossa 1134 ihmistä menetti henkensä.
Olemmeko oppineet tästä mitään?
Turvallisemmat tehtaat
Ehkä merkittävin myönteinen kehitys bangladeshilaisten tekstiilityöläisten näkökulmasta on tehdasturvallisuuden parantuminen. Bangladesh Accord-nimellä tunnettuun palo- ja rakennusturvallisuussopimukseen sitoutui Rana Plazan jälkeen 200 länsimaista yritystä.
Sopimuksen allekirjoittaneiden yritysten käyttämillä tekstiilitehtailla toteutetaan säännöllisiä tarkastuksia, ja yritykset ovat velvoitettuja parantamaan työturvallisuutta yhdessä tehtaiden kanssa. Sopimuksesta tekee ainutlaatuisen se, että se on juridisesti sitova, ja sen takana seisovat sekä kansalliset että kansainväliset järjestöt ja liitot sekä työnantajien ja valtion edustajat.
Bangladeshissa on tarkastettu jo yli 1600 tehdasta, ja jokaisesta on löytynyt puutteita. Sopimuskausi kuitenkin päättyy jo toukokuussa ja korjauksia on vielä tekemättä. Kansainvälinen Clean clothes -verkosto, johon myös Eetti kuuluu, vaatii kaikkia Bangladeshissa vaatteita valmistavia yrityksiä liittymään Accordin jatkosopimukseen, sillä toista Rana Plazan kaltaista onnettomuutta ei saa tulla.
Suomalaisista vaatteiden valmistajista ainoastaan Stockmann ja Reima ovat allekirjoittaneet molemmat Accord-sopimukset.
Ihmisoikeustilanne huonontunut
Vaikka tehdasturvallisuuden osalta onkin tapahtunut myönteistä kehitystä, ovat Bangladeshin tekstiilialan työolot edelleen huonolla tolalla. Palkat ovat kaukana elämiseen riittävästä tasosta, työpäivät ovat vaarallisen pitkiä ja ammattiyhdistysaktiivit ovat jatkuvan häirinnän kohteena.
Bangladesh on yksi maailman köyhimpiä maita ja se kuuluu EU:n tullietuusjärjestelmän piiriin, jonka vuoksi se voi tuoda EU-alueelle vaatteita ilman tulleja. Jopa puolet Bangladeshissa tuotetuista vaatteista päätyy tällä hetkellä EU-maihin.
Rana Plazan jälkeen EU ja Bangladesh sopivat, että Bangladeshin hallituksen tulee parantaa työoikeuksia, jotta maa voisi jatkossakin hyödyntää tätä tullietuutta.
Mitään muutosta parempaan suuntaan ei kuitenkaan ole tapahtunut. Käytännössä Bangladeshin ja monen muun Aasian maan ihmisoikeustilanne on viime aikoina jopa huonontunut. Ammattiliittoaktiiveja ja liittoon liittyneitä työntekijöitä on uhkailtu, erotettu, pahoinpidelty ja jopa pidätetty.
Euroopan komission tulisikin ottaa järeämmät keinot käyttöön ja aloittaa tutkinta Bangladeshin tullietuuksista, ellei maan hallitus ryhdy välittömästi konkreettisiin toimenpiteisiin työntekijöiden suojelemiseksi.
Kohti yrityksiä sitovaa ihmisoikeusvastuuta
Yritysvastuu perustuu tällä hetkellä vapaaehtoisuuteen, eikä yritysten tarvitse kertoa julkisesti, missä tehtaissa heidän brändillä varustetut vaatteet valmistetaan. Rana Plazan jälkeen paikalliset työntekijät ja ammattiyhdistysaktiivit kaivoivat viisikerroksisen rakennuksen raunioista Made in -lappuja, joiden avulla pystyttiin tunnistamaan joitakin yrityksiä, jotka olivat tilanneet vaatteitaan kyseisestä tehtaasta.
Läpinäkyvyydessä on sittemmin tapahtunut pieniä edistysaskeleita, ja yhä useampi vaatealan yritys julkaisee listoja käyttämistään tehtaista omilla nettisivuillaan. Harva yritys kuitenkaan tietää, mitä alihankkijoita tehtaat käyttävät, puhumattakaan siitä, minkälaisista olosuhteista raaka-aineet tulevat.
Eetti, SASK ja Reilu kauppa ovat käynnistäneet Tunne ketjusi -kampanjan, jolla halutaan kannustaa suomalaisia yrityksiä vastuullisuuteen. Tule mukaan vaatimaan yrityksiltä läpinäkyvyyttä allekirjoittamalla vetoomus!
Jotta yritys voisi toimia vastuullisesti, sen on tunnettava tuotantoketjunsa ja pyrittävä varmistamaan, ettei ihmisoikeuksia ole loukattu missään vaiheessa tuotantoa.
Monessa Euroopan maassa keskustellaan parhaillaan uudesta lainsäädännöstä, jonka myötä yritysten ihmisoikeusvastuusta tulisi sitovaa. Tällainen laki hyväksyttiin Ranskassa jo viime vuonna. Eetti ja SASK tekevät työtä sen eteen, että Suomeen säädettäisiin laki, joka velvoittaisi yrityksiä ihmisoikeusvastuuseen – myös Bangladeshissa.
Ihmisoikeuksien polkeminen ei saa olla kilpailuetu vaatealalla, ja siksi niiden kunnioittaminen ei tule olla vapaaehtoista. Muistakaamme Rana Plazan uhreja näyttämällä, että olemme ottaneet onnettomuudesta opiksemme.
Lotta Staffans
Blogikirjoitus julkaistiin ensin Eetti ry:n verkkosivuilla.
