YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeusjulistus on jo 75-vuotias. Se alkaa sanoilla ”kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan”. Julistuksen toteuttamisessa on kuitenkin vielä tekemistä, etenkin erilaisten vähemmistöryhmien osalta. Esimerkiksi maailman terveysjärjestö WHO poisti homoseksuaalisuuden mielenterveyshäiriöiden luokituksesta vasta vuonna 1990.
Yli 60 valtion rikoslait kriminalisoivat yhä homoseksuaalisuuden, ja noin kymmenessä on voimassa kuolemanrangaistus. Näistä suurin osa on Afrikassa ja Lähi-Idässä. Vielä useammassa maassa vähemmistöasema voi johtaa pitkiin vankeusrangaistuksiin, jopa elinkautiseen. Lisäksi kansainvälinen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen järjestö ILGA listaa muutamia maita, joissa ei ole selvää lainsäädäntöä, mutta seksuaalinen monimuotoisuus on ”de facto” kriminalisoitu eli ihmisten syrjintää sallitaan yleisesti.
Miten menee töissä?
Työelämän osalta tilanne näyttää paperilla aika hyvältä. Peräti 175 maailman valtiota on vahvistanut ILOn yleissopimuksen C111, joka koskee syrjinnän kieltämistä työelämässä. Se on kuitenkin vuodelta 1958, eikä siinä mainita erikseen vähemmistöjen oikeuksia. Monissa maissa, kuten Suomessa, yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän myös seksuaalisen suuntautumisen perusteella, muttei sekään välttämättä takaa tasapuolista kohtelua.
Työelämässä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset joutuvat monin paikoin piilottelemaan identiteettiään siinä pelossa, että tulee kenkää tai ei edes saa töitä. Ihmisen työllistymismahdollisuudet ovat muita heikommat, jos hän ei ennakkoluulojen vuoksi pääse koulutukseen, terveyspalveluihin tai asuntoon käsiksi. Monet päätyvät epävirallisiin ja turvattomiin töihin.
Töissä käyvillä sateenkaari-ihmisillä on usein muita pienemmät ansiot ja etenemismahdollisuudet. He myös kohtaavat häirintää ja väkivaltaa työyhteisössä todennäköisesti useammin kuin enemmistöön kuuluvat.
Kansainvälisissä tehtävissä työskentelevillä tulee vastaan työkomennuksia maihin, joissa heidän identiteettinsä on laiton, eikä työnantaja välttämättä suojele palkollistaan millään tavoin.
Niinpä monet pysyvät kaapissa, koska oikeuksien toteutumisesta ei ole mitään takeita. Omien perhesuhteiden piilottelu työporukassa voi kuitenkin pitemmän päälle käydä mielen päälle.
Tilanne todellakin näyttää hyvältä vain paperilla.
Entä yksityiselämässä?
Kolmisenkymmentä maailman maata on tähän mennessä laillistanut tasavertaiset avioliitot ja suunnilleen yhtä moni maa parisuhteen rekisteröimisen. Mutta samaan aikaan muutamissa valtioissa, kuten Ugandassa, Keniassa ja Ghanassa, lakeja on tiukennettu vähemmistövihamielisempään suuntaan. Useiden järjestöjen mukaan tilannetta pahentaa massiivinen anti-gender-liike, joka on hyvin järjestäytynyt ja rahoissaan. Sen takana ovat länsimaiset, usein yhdysvaltalaiset kristilliskonservatiiviset organisaatiot, joilla on vaikutusvaltaa etenkin Afrikassa.
Ironista on, että homofobiset tahot Afrikassa väittävät vähemmistöjen oikeuksien puolustamisen olevan länsimaiden salajuoni moraalisen rappion ja hitaamman väestönkasvun edistämiseksi. Esimerkiksi Ugandan presidentti Yoweri Museveni käytti tätä perusteluna viime vuonna voimaan tulleen tiukennetun lain läpiviemiseen. Samalla seudulla silloisessa Bugandan valtakunnassa eleli kuitenkin kaikessa rauhassa vielä 1800-luvulla Kuningas Mwanga II, joka oli avoimesti homo ja vastusti niin kristinuskoa kuin siirtomaavaltaakin.
Siirtomaavalta murensi suvaitsevaisuutta
Tosiasiassa maailmanhistoria osoittaa, että vähemmistöjä on ollut ja tulee aina olemaan kaikissa yhteiskunnissa. Viitisen tuhatta vuotta vanhasta egyptiläisestä haudasta löytyi kaksi miestä toistensa syleilyssä. Nykyisen Nigerian alueen igbot ja yorubat eivät luokitelleet vastasyntyneitä mihinkään sukupuoleen, vaan kasvettuaan lapsi päätti itse, mikä identiteetti oli hänen omansa. Myös dagaabat, jotka muinoin asuivat nykyisen Ghanan seutuvilla, nimesivät sukupuolen ihmisen energisyystason eikä fyysisten ominaisuuksien mukaan. Ja Pohjois-Sudanin kuninkaallisissa palatseissa prinsessat harrastivat vapaasti seksiä toisten tyttöjen kanssa.
Vähemmistövihamieliset lait ovat siis monin paikoin siirtomaakauden tuontitavaraa. Siirtomaaisäntien tarve hallita valloittamiaan kansoja yhdistettynä ”lisääntykää ja täyttäkää maa” -ideologiaan teki pahaa jälkeä. Etenkin Britannian entisissä siirtomaissa lait ovat tiukimmasta päästä, vaikka rentous ja suvaitsevaisuus seksuaalisten identiteettien moninaisuuden suhteen oli niissä ennen kolonialismia yleistä.
Sateenkaarioikeuksien puolustamisen propagoidaan olevan tuontitavaraa, ja monimuotoisuutta nimitellään milloin valkoisten sairaudeksi, milloin synniksi tai luonnottomuudeksi. Entisissä siirtomaissa, jotka ovat aikoinaan menettäneet osan identiteetistään ja varallisuudestaan siirtomaaherroille, kaiken ulkomaisen vastustaminen tuntuu luontevalta. Mutta isolle osalle väestöä tästä väärinymmärryksestä tulee pahimmillaan hengenvaarallista.
Mitä voidaan tehdä?
Tiedätkö, mitä tarkoittaa lyhenne IDAHOBIT? En minäkään muutama vuosi sitten tiennyt. Se on teemapäivä, jonka ajatus on vastustaa homo-, bi- ja transseksuaaleihin ihmisiin kohdistuvaa vihaa ja syrjintää. Tarkoitus on kampanjoida seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien ja kaikille turvallisemman maailman puolesta.
Vuodesta 2005 alkaen sateenkaariyhteisöt liittolaisineen ovat organisoineet toimintaa aina toukokuun 17. päivänä, jolloin aiemmin mainittu sairausluokitus purettiin WHO:ssa. Ilga kokoaa eri maiden tapahtumien tämän vuoden tiedot nettisivuilleen. Viime vuoden saavutuksista kertoo IDAHOBIT 2023.
ILGAn sivuilta löytyvät myös tiedot lainsäädännön muutoksista suuntaan tai toiseen sekä runsaasti tutkimustietoa ja kampanjamateriaaleja. Järjestön jäseninä on vähemmistöjen yhdistyksiä ympäri maailmaa, ja siihen voivat liittyä tukijäseniksi muutkin. Myös monia ammattiliittoja on työssä mukana.
Liitot voivatkin kouluttaa omaa väkeään ja rakentaa järjestöistä kaikille turvallisia. Liikkeen kasvua edistää kaikenlaisten ihmisten toivottaminen tervetulleiksi. Oiva apuväline tietoisuuden lisäämisen ovat väkivallan ja häirinnän vastaiseen yleissopimukseen C190 perustuvat koulutusmateriaalit.
Muutoksia lakeihin ja yhdenvertaisuuspykäliä työehtosopimuksiin on paikoin jo saatu aikaan. Liitot voivat neuvotellen myös edistää työyhteisön monimuotoisuutta, jonka tiedetään parantavan ilmapiiriä ja tuottavuutta sekä lisäävän innovaatiokykyä. Sitä paitsi omien asenteiden ja ennakkoluulojen kyseenalaistaminen on virkistävää!
Tarja Valtonen
Kirjoittaja on SASKin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasiantuntija.
SASK ja muutamat jäsenjärjestöt ovat vastikään alkaneet tukea ammattiliittojen maailmanjärjestöjen sateenkaariverkoston työtä, aluksi vuoden 2024 ajan. Lue lisää hankkeesta.
