SASKin opintomatka Mosambikiin jatkui vierailulla kulttuuri- ja matkailuministeriöön. Meille kerrottiin, että aiemmin kulttuuri ja matkailu eroteltiin kahteen ministeriöön, kunnes visioitiin, ettei toista voi kokea ilman toista. Kieltämättä allekirjoitan tämän väitteen. Turismi tuo työtä mosambikilaisille ja on tärkeää myös valtion tulonsaannin kannalta. Mosambik on jaettu kymmeneen provinssiin, ja jokaisella on oma kulttuurinen profiilinsa. Eroista huolimatta kaikki kokevat olevansa mosambikilaisia.
Seuraavaksi vierailimme Maputon satamassa ja Coca Colan tehtaalla – molemmat monikansallisia yrityksiä ja hyvin modernisoituja. Poimintoina mainittakoon, että satamassa työtä tehdään yötä päivää ja ruuhkakausina käytetään lisäksi vuokratyötä.
Työmatkakuljetukset on järjestetty molempiin yrityksiin. Coca Cola puhalluttaa kaikki tiloihinsa saapuvat vieraat. Naisilla ei saanut näkyä olkapäät, ja hameen käyttökin oli kiellettyä. Nämä tietysti tuntuivat meistä kummallisilta tavoilta toivottaa vieraat tervetulleeksi. Muut toimintatavat olivat meille hyvin tuttuja ja käytössä maailmanlaajuisesti. Hienoa oli se, että työntekijöille tarjotaan ilmaiseksi työterveyshuolto ja päivittäiset lounaat. Ei ihme, että näihin yrityksiin meidät vieraat otettiin ilomielin vastaan!
Banaaniplantaaseja ja villejä eläimiä
Matkamme alkoi kääntyä loppusuoraa kohti. Vierailimme vielä kahdella banaaniplantaasilla. Niissäkin meille vakuutettiin, että työntekijät ja työnantajat sopuisasti neuvottelevat asiat halki. Se myös muistettiin useasti mainita, että banaanithan eivät kasva puussa, vaan banaani on ruohokasvi. Nyt muistan tämänkin jatkossa!
Kylmää alkukesää valiteltiin, mutta onni taisi juuri olla kääntymässä, sillä mittarissa komeili jo 37 astetta ja finskillä alkoi tekemään tiukkaa helteen kanssa.
”karaokea kapteenin kanssa”
Virallisen ohjelman päätyttyä pääsimme vielä käymään artesaanitorilla ja laulamaan paikallisen kapteenin kanssa karaokea. Buffalo Soldier tietenkin! Kävimme myös Etelä-Afrikan puolella Krugerin luonnonpuistossa, jossa ihastelimme paikallista luontoa ja eläimiä. Majapaikassa meille oli järjestetty paikallinen ja perinteikäs tanssiesitys.
Ennen Mosambikiin paluuta ehdimme vierailla myös Mosambikin ensimmäisen presidentin Machelin koneturmapaikalla. Museo ja muistomerkki olivat vaikuttavia.
Mosambikiin palattuamme kävimme vielä tutustumassa bairroon eli paikalliseen köyhään asuinalueeseen nimeltä Mafalala. Sieltä on ponnistanut moni mosambikilainen merkkihenkilö politiikan, taiteen ja urheilun saralta. Urheilijoista mainittakoon legendaarinen jalkapalloilija Eusébio ja juoksijalegenda Maria Mutola. Lopuksi järjestimme vielä seminaarista tuttujen toveriemme kanssa pienimuotoiset läksiäiset ennen pitkää kotiinpaluuta. Nämä veijarit osaavat kyllä järjestää show’n, ja hauskaa riitti!
Mitä jäi käteen?
Opintomatka jää mieleeni ainiaaksi. Mosambikissa on paljon ongelmia, joita tuskin minun elinaikanani pystytään ratkomaan. On tärkeää jatkaa kaikenlaista tukea kehittyviin maihin, jotta jonain päivänä oikeudenmukaisuus ja säällinen työ tavoittaa heidätkin. Tie on vielä pitkä ja kivinen. Räikeät erot luksushotellien ja bairrojen välillä on järkyttäviä, mutta ihmiset ovat vahvoja ja ylpeitä pienistäkin saavutuksistaan.
Minulle reissun kohokohdaksi nousi kaksipäiväinen seminaari, jossa saimme paljon tärkeää tietoa maan työelämästä, ay-liikkeestä ja laeista. Ihmisten huolet ja ongelmat nousivat hyvin esiin.
Toinen kohokohta oli vierailut kotiapulaisten luona. Ei nyt mitään iloista katseltavaa, mutta näiden naisten asenne ja tahto oli ihailtavaa.
Kolmantena voisi ehkä mainita bairrot. Näimme kuinka köyhempi kansa – vai sanoisiko tavallinen kansa – elää Mosambikissa. Köyhien ja rikkaiden välinen kuilu oli jopa suurempi kuin ajattelin. Ymmärrän vielä vähemmän tukien leikkaamista kehittyviltä mailta, jotka todella tarvitsevat sitä esimerkiksi koulutuksen järjestämiseen.
Saamani vastaanotto oli kaikkialla iloinen ja ystävällinen. Obrigado, kanimambo Mosambik, toivottavasti näemme jälleen!
”joukosta syntyi joukkue”
Haluan myös kiittää SASKia ja kaikkia tukijoitani, jotka tekivät tästä mahdollista. Enkä unohtanut teitä, matkaseurueeni! Koimme paljon, emmekä välttyneet tunteiden vuoristoradaltakaan. Yllätyin, kuinka nopeasti tästä joukosta syntyi joukkue. Ikä tai asuinpaikka ei vaikuttanut mitenkään ryhmäytymiseen, vaan kaikki tulivat toimeen keskenään ja pystyivät avoimesti puhumaan kokemuksistaan. Elinikäinen ystävyys olkoon palkkamme. Yhdessä olemme vahvoja! Ei unohdeta sitä täällä kylmässä pohjolassakaan.
Harri Rusanen
Kirjoittaja osallistui SASKin kaksiviikkoiselle opintomatkalle marraskuussa 2018. Hän on Teollisuusliiton ammattiosasto 70:n hallituksen jäsen ja kansaivälisyysvastaava.
