Nyt vietetään kansallista digiturvaviikkoa. Digi- ja väestötietovirasto pitää melua tietoturvaloukkauksista, verkkorikollisuudesta ja riskienhallinnasta. Upeaa. Tällä viikolla, jos koskaan, saan siis minäkin meluta.
Samaan aikaan Eurooppaa kehittää digilainsäädäntöä. Viimeinen osa EU:n datastrategian mukaisesta sääntelykokonaisuudesta, tekoälysäädös, meni alkuvuodesta läpi. Mahtavaa.
Sääntelykokonaisuudessa on paljon hyvää, kuten pyrkimys tietosuojan parantamiseen. Myönnetään kuitenkin, että todellinen syy sääntelyn kehittämiselle on markkinatalous. EU haluaa valjastaa datan yritysten käyttöön.
Data on rahaa, nykyajan öljyä, sanotaan. Se eroaa kuitenkin perustavanlaatuisella tavalla öljystä. Sitä ei pumpata meren pohjasta vaan ihmisistä. Sen käyttövoimaa ovat sinä ja minä, meidän terveydentilamme, kiinnostuksenkohteemme, koulutustasomme ja aviosäätymme. Näitä tietoja yritykset himoitsevat. Ja nämä tiedot EU haluaa yrityksille antaa, aiempaa helpommin.
Datatalous epäilemättä hyödyntää yhteiskuntaa laajasti lisäämällä talouskasvua ja tuottavuutta. Kun data liikkuu vapaasti, syntyy innovaatioita ja tutkimusta. Kuluttajat kiittävät nopeita laajakaistoja ja uusia palveluja. Data voi parantaa potilaiden hoitoa ja edistää liikenneturvallisuutta.
”Digihype on käsinkosketeltavaa”
Myös SASKin globaalin etelän kumppaneiden kanssa jutellessa digihype on käsinkosketeltavaa. Sain yhteydenoton afrikkalaisen liiton puheenjohtajalta, joka halusi varmistaa, että liitto ”ottaa haltuun tämän digitalisaation”. Keinot tai tarkemmat päämäärät olivat vielä epäselviä, mutta epäselvää ei ollut, että digitalisaatio nähtiin puhtaasti tavoiteltavana asiana – riskejä ei tullut mieleen.
Olen luonteeltani positiivinen ja haluan nähdä kaikessa muutoksessa hyvää. Siksi minusta onkin kurjaa olla pahanilmanlintu, kun puhun digitalisaation vaikutuksista työpaikoilla. Olenpa kuitenkin.
Minua pelottaa, että työntekijöistä kerätty tieto altistaa väärinkäytöksille ja lisää valvontaa.
Minua pelottaa, että algoritmijohtaminen johtaa epäoikeudenmukaisiin päätöksiin ja syrjintään.
Minua pelottaa, että teknologian kehitys johtaa lisääntyvään epävarmuuteen.
Minua pelottaa, että digitalisaatiosta saatavat hyödyt valjastetaan yritysten käyttöön ja ne mahdollistavat työntekijöiden kohtelemisen puhtaasti hyödykkeinä.
Lisäksi minua pelottaa, että sisäistetty valvonta ja jatkuva kilpajuoksu kollegojen kanssa tehokkuuden maksimoimiseksi on pian ihan okei myös meidän työntekijöiden mielestä.
Kaksi vuotta olen nyt raakkunut digitalisaation uhista. Ilokseni olen löytänyt oman pienen parveni muitakin raakkujia. Jotkut SASKin kumppaneista, kuten Amazon-työntekijät Intiassa, ovat esittäneet huolensa lisääntyneestä valvonnasta, algoritmijohtamisesta ja tehokkuusvaatimusten jatkuvasta kasvusta.
On otettu myös askel raakuntaa pitemmälle: SASKin kanssa samalla tontilla työskentelevä saksalainen järjestö FES on laatinut vision, jossa liitot ovat valjastaneet digitalisaation hyödyt käyttöönsä samalla kun ovat pitäneet huolta työntekijöiden digitaalisista oikeuksista. Esimerkiksi työehtosopimuksissa kannattaa sopia työntekijän digitaalisista oikeuksista.
Tämä raakkuva lintu on onneksi muuntautumiskykyinen. Raakun digitalisaatiosta niin kauan kuin tarvitsee. Kyllä kurkusta tulee sulosävelmiäkin digitalisaation hyödyistä, jahka sille on aika – kunhan liitot ovat turvanneet digiajan työehdot, alustatyöläisillä on samat oikeudet kuin muilla ja työnantaja ei loukkaa työntekijöiden yksityisyyttä. Erinomaista digiturvaviikkoa kaikille!
Kirjoittaja työskentelee SASKissa asiantuntijana aiheesta digitalisaatio ja työn uudet muodot.
