Seison Helsingin Rautatietorin autiolla tilausajotolpalla sulloutuneena keltaiseen huomioliiviin. Yhteiskuljetusbussi parkkeeraa viereen, ja joviaali kuski kapuaa alas kadulle.
— Tuolla niitä tulee! Ihan selvästi tännepäin.
Toden totta. Torin yli minua lähestyy useampia ihmisiä kassi olalla tai pientä matkalaukkua perässään vetäen. Aina se jaksaa yllättää; että nelisenkymmentä ihmistä vääntäytyy ties mistä päin Suomea lauantaiaamuksi pöpelikön keskellä uinuvaan kokoushotelliin kuuntelemaan asiapitoisia alustuksia siitä, miten työelämän ihmisoikeuksia edistetään maailmalla.
SASKin niin sanottuja Kunnon työn lähettiläiden koulutuksia on järjestetty jo noin kuuden vuoden ajan. Niihin osallistuvat SASKin jäsenjärjestöjen eli eri ammattiliittojen jäsenet. He tulevat paitsi kaikista Suomen kolkista, myös eri ammatti- ja ikäryhmistä. Osallistujien koulutustaustat ja arvomaailmat vaihtelevat.
Joka koulutukseen hakee vähintään tuplasti enemmän ihmisiä kuin mukaan mahtuu. Sen vuoksi moni pääsee koulutukseen vasta toisella yrittämällä – kuin suositumpaankin korkeakouluun.
Todettakoon nyt tässä, että SASK on lyhenne sanoista Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus. Ei varsinaisesti mikään päräyttävin nimi työelämän ihmisoikeuksia ajavalle järjestölle vuonna 2019. Silti järjestömme tekemä työ kiinnostaa myös nuoria. Osa heistä on niin sanottuja ay-aktiiveja omassa liitossaan, osa taas ei muista, mihin ammattiosastoon kuuluu. Viime vuosina myös korkeakoulutetut, pienten akavalaisten liittojen jäsenet ovat ottaneet lähettiläskoulutuksen määrätietoisesti omakseen.
SASKin lähettiläät eivät jaa samoja näkökulmia eivätkä ole samaa mieltä läheskään kaikesta. Koulutuksessa ryöpsähti tälläkin kertaa ilmoille moniäänisiä keskusteluja esimerkiksi siitä, millaisilla kuvilla kehitysyhteistyöjärjestöt tekevät varainhankintaa ja kertovat toiminnastaan ja mitä ongelmia siihen liittyy. Keskustelun alustajana toiminut Martta Kaskinen esitteli edelleen tunnistettavan kolonialistisen asetelman, jossa valkoinen länsimaalainen hyväntekijä auttaa avutonta kehitysmaan asukasta.
Kehitysviestintää ruodittiin monesta raikkaasta näkökulmasta, ja ajattelu avautui uusille urille. Muuan lähettiläs totesi kommenttien tiimellyksessä jotain siihen suuntaan, että me kaikki olemme tulleet tänne, ja se kertoo siitä, että meillä on halu ymmärtää asioita laajemmin.
Siitä juuri on lähettilyydessä kysymys. SASKin lähettiläs on usein kriittisesti mutta tunteikkaasti maailmaa tarkasteleva ja toimeliaisuuteen pystyvä kansalainen. Lähettiläällä on sosiaalinen omatunto, ja hän tunnistaa solidaarisuuden itselleen tärkeäksi arvoksi.
Vaikka solidaarisuus ei ehkä sanana tihku seksikkyyttä, se ei ole kuollut.
Mutta onko tässä mitään ihmeellistä? Vastahan Helsingissä eduskuntatalon eteen paarusti 12 000 ihmistä ja ympäri Suomea heitä lähti liikkeelle vielä tuhansia lisää. Kaikkia kiinnosti sekä nykyisten että tulevien sukupolvien kohtalo, solidaarisuus koko maapalloa ja sen olemassaoloa kohtaan.
Vaikka maailma on täynnä mielipiteitä laidasta laitaan jopa siitä, että lämpeneekö ilmasto ja pitäisikö sille ehkä tehdä jotain, ilmastolakko ja yksi viikonloppukurssi lukitsivat edes hetkeksi mieleni optimistiselle vaihteelle: vaikka solidaarisuus ei ehkä sanana tihku seksikkyyttä, se ei ole kuollut.
Tämän huomasi silloinkin, kun lähettiläsjoukko kuunteli Finnwatchin teesejä siitä, miten yritysten vastuullisuutta pitäisi rakentaa, ja voisiko yritysvastuulaki auttaa.
Tästä kaikesta innoittuneena vaadin heti yritysvastuulain perään pientä viilausta osakeyhtiölakiin. Sinne on nimittäin kirjattu lause, joka ei enää pidä paikkaansa. Yhtiön toiminnan tarkoitus nimittäin EI ole enää vain tuottaa voittoa osakkeenomistajille.
Elokuussa Yhdysvaltojen suuryrityksiä edustava US Business Roundtable hylkäsi tuon Suomenkin vanhentuneeseen lakiin kirjatun linjauksensa omistajien edun palvelemisesta. BTR:n uuden periaatteen mukaisesti yritysten on toimittava myös asiakkaiden, työntekijöiden ja yhteisön hyväksi.
Yritys, joka tuhoaa luonnonvaroja ja rikkoo tuotantoketjunsa työntekijöidensä oikeuksia, ei enää pärjää. Vaatimukset yrityksiä kohtaan ovat lisääntyneet kuin muoviroska merissä. Ja ne lisääntyvät edelleen, koska solidaarisuus elää.
Koulutusta seuraavan viikon alussa luen Facebookista erään nuoren lähettilään innostuneen päivityksen, jossa hän kertoo viikonloppuna mieleen nousseista asioista.
— Maailma tarvitsee oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden puolustajia, ja siinä rintamassa haluan olla mukana.
Kirjoittaja työskentelee SASKin viestinnän suunnittelijana.
Kirjoitus on alun perin julkaistu Suomalaisten kehitysjärjestöjen yhteistyöjärjestön Fingon sivuilla.
