”Minulle suklaalevy, sitä Fazerin Sinistä” kaikuu alakoululaisen kuopukseni ääni, kun kysyn perheen herkkupäivän toiveet. Eikä hän ole ainoa perheenjäsen, jolle suklaa maistuu.
Suklaan tuotannossa lapsityövoiman käyttö on tunnistettu ongelma. Vuonna 2020 julkaistusta tutkimuksesta selviää, että pelkästään Norsunluurannikolla ja Ghanassa kaakaoviljelmillä työskentelee 1,56 miljoonaa lasta. Heillä ei ole mahdollisuutta koulutukseen eikä ihmisarvoiseen lapsuuteen. Osa elää erillään perheistään.
Fazer kertoo ostavansa kaakaota Norsunluurannikolta, Nigeriasta ja Ecuadorista. Valtioneuvoston vuonna 2021 teettämässä vastuullisuustyön arvioinnissa sillä todettiin olevan parantamisen varaa esimerkiksi elämiseen riittävissä palkoissa ja lapsityön ehkäisemisessä.
Fazer on julkaissut ihmisoikeussitoumuksen, jossa se kertoo tekevänsä liiketoimintaa ihmisoikeuksia kunnioittaen YK-periaatteiden ja ILOn yleissopimusten mukaisesti. Lisäksi yritystä velvoittaa tulevaisuudessa EU:n yritysvastuudirektiivi, eli sen on selvitettävä toimintaketjuunsa liittyvät haitalliset ihmisoikeus- ja ympäristövaikutukset ja puututtava niihin.
SASKin ja Finnwatchin tuoreen selvityksen mukaan Fazerilla on tahtoa kunnioittaa työelämän ihmisoikeuksia. On erittäin hienoa, että Fazer on sitoutunut työelämän ihmisoikeuksiin. Konkreettiset suunnitelmat keskeisiin ihmisoikeuskysymyksiin puuttumiseksi kuitenkin puuttuvat.
Pidän tärkeänä, että Fazerin kaltaisilla yrityksillä on selkeät ja läpinäkyvät toimintamallit työelämän ihmisoikeuksien toteutumisen seuraamiseksi tuotantoketjussaan. Ammattiliitot ovat luontevia yhteistyökumppaneita prosessien rakentamisessa myös alkutuotantomaissa kuten Ghanassa. Ne voivat omalla perustyöllään vaikuttaa myös köyhyyteen, joka on tärkein yksittäinen tekijä lapsityön taustalla.
Fazerkaan ei vielä voi ylpeillä lapsityöstä vapaalla suklaalla, mutta toivottavasti voin jo lähitulevaisuudessa ostaa kuopukselle hyvillä mielin hänen lempisuklaataan luottaen siihen, ettei sen tuotannossa työskentele hänen ikäisiään lapsia.
Juska Kivioja
Kirjoittaja on SASKin toiminnanjohtaja, jonka mielestä työelämän ihmisoikeudet kuuluvat kaikille.
Teksti julkaistiin ensin kolumnina SEL-liiton Elintae-lehdessä.
