Aamuseitsemältä filippiiniläisen General Santosin kaupungin kalastussataman vilkkain kaupankäynti on jo takanapäin. Kalleimmat tonnikalat on myyty, ja niitä viedään lennoille kohti Japania ja Yhdysvaltoja, jossa ne päätyvät tuhansien eurojen kappalehintaan tarjolle parhaisiin ravintoloihin. Halvempia kaloja vielä kannetaan veneistä rantaan, josta ne myydään paikallisiin tehtaisiin jalostettavaksi maailmanmarkkinoille.
Kalat torille tuovat pääasiassa välittäjät, jotka ovat ostaneet ne kalastajilta avomerellä. Kalastajat ovat yleensä avomerellä kahdesta kolmeen viikkoa, asuen pienissä veneissä, joissa he työskentelevät kahdessa vuorossa. Nukkuminen ja työskentely tapahtuu ulkona saman palmunlehdistä tehdyn katoksen alla siten, että katonrajassa nukutaan ja sen alapuolella työskennellään. Kannella lajitellaan saalista, laitetaan ja syödään ruokaa sekä tehdään luonnolliset tarpeet veneen reelingin ulkopuolelle rakennetussa kopissa.
Kalastajien toimeentulo on niukka. Veneen omistaja, usein yksi kalastajista, ottaa ensiksi kulut, kuten polttoaineet, ruoan sekä veneen korjaukseen tarvittavat rahat saaliista saatavan maksun päältä pois, jonka jälkeen kaikki mukana olevat jakavat palkkion tehtäviensä mukaisessa suhteessa. Kuukaudessa palkaksi jää usein noin 100 euroa, jolla pitäisi maksaa perheen asuminen ja ruuat, lasten koulut sekä muut kulut.
Kalastajat ovat yrittäneet järjestäytyä ja saada neuvoteltua parempaa korvausta, mutta kalastusta ja satamaa kontrolloiva kalatehtaiden ja välittäjien verkosto ei ole sitä sallinut, vaan ne ovat jopa tappouhkauksin estäneet kalastajia järjestäytymästä. SEL on mukana tukemassa kalastajien ja tehtaiden työntekijöiden oikeuksia yhdessä SASKin ja filippiiniläisen työntekijöiden SENTRO-järjestön kanssa.
Aktivistit Filippiineillä tekevät parhaansa ja saavat vaikeista olosuhteista huolimatta tuloksia aikaiseksi. Me täällä Suomessa voimme tukea työntekijöiden perusoikeuksia esimerkiksi kysäisemällä kaupassa, mistä tonnikalamme tulee, ja kuka ja millä hinnalla se on kalastettu ja valmistettu. Kysymällä ruuan alkuperää, luomme painetta lähikaupassamme ihmisarvoisen työn toteutumiseksi kaikkialla elintarvikeketjuissa.
Kolumni on julkaistu Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL:n Elintae-lehdessä 2/2020 27.2.2020.
