Chapa on portugaliksi lautanen, mutta Mosambikissa se tarkoittaa myös kulkuneuvoa. Kun pikkubussien lippujen hinnat nousivat 1990-luvulla yli sadan meticalin, niitä alettiin kutsua nimellä Chapa 100. Siitä lähtien nimityksellä on viitattu kaikkeen julkiseen liikenteeseen, vaikka hinnat ovat sittemmin jatkaneet nousuaan. Nuoret eivät edes tiedä, mistä nimi juontaa juurensa. Mosambikin rajojen ulkopuolella se on tuikituntematon kaikille.
Tarina jatkuu. Mosambikin kuljetusalaan iski syvä kriisi kolme vuotta sitten, eivätkä minibussit enää riittäneet kuskaamaan ihmismassoja. Viranomaiset päättivät hyväksyä lava-autot julkiseksi liikenteeksi. Matkustajat pakkautuvat lavalle seisten ja nojaavat toisiinsa, jotta eivät putoaisi kyydistä. Ulospäin näyttää, että porukka olisi pakkautunut lämminhenkiseen halaukseen. Niinpä lava-autot ovat saaneet lempinimen ”Chapa – My love”.
Mosambikilaisilla on taito kehitellä hauskuutta arkipäiväänsä: köyhistä ja hankalista oloista voi myös repiä irti vähän hupia.
Huteria lavoja ja väsyneitä kuskeja
SASK tukee työntekijöiden olojen ja oikeuksien parantamista Mosambikissa. Tukemme ulottuu moniin – kotiapulaisiin, kuljetusalaan, hotellivirkailijoihin, teollisuuden työntekijöihin ja valtion virkamiehiin. Yhteistä heille kaikille on täysin riittämättömät palkat ja paljon toivomisen varaa työoloissa, esimerkiksi työturvallisuudessa.
Jos siis lava-autojen matkustajat ovat vaarantavat turvallisuutensa huterilla lavoilla, riskiä lisää se, että kuljettaja luultavasti tekee ylipitkää päivää saadakseen palkan riittämään ruokaan – ja on väsyneenä onnettomuusaltis kuski. Mutta onneksi on Chapa – My Love, muuten pitäisi kävellä töihin kilometritolkulla. Tai jättää menemättä.
Lue lisää SASKin työstä Mosambikissa ja muualla uusimmasta Työmaana maailma -lehdestä!
Etenkin kotiapulaisten työmatka taittuu usein chapalla. Se voi kestää tunninkin. Jos haluat antaa tukesi heidän työ- ja elinolojensa parantamiseen, tee lahjoitus!
Teksti: Katri Blomster ja Laura Ventä
Kuvitus: Hanna Sakara
