– Uhkaus on minulle kuin kunnianosoitus. Se tarkoittaa, että teen oikeita asioita!

Filippiiniläisessä SENTRO-keskusjärjestössä elintarviketeollisuuden työntekijöiden puolesta työskentelevä Rodel Abenoja istuu toukokuussa helsinkiläisen hotellin aulassa vieressään kollegansa Mercedes Abucayon. Abenoja on kertonut tekstiviesteistä, sähköposteista ja ystävien ja somen kautta kulkeutuvista uhkauksista, joita hän saa jatkuvasti. Ay-toiminta on Filippiineillä vaarallista, sillä jäseniä uhkaillaan ja aktiiveja pidätetään ja tapetaan ilman oikeudenkäyntejä. Se ei kuitenkaan pysäytä ihmisiä.

– Totta puhuen kyllä minua pelottaa. Mutta paljon pelottavampaa on ajatella jäseniämme. Minähän voin lopettaa koska tahansa, mutta he eivät voi jättää työpaikkojaan. Heillä ei ole vaihtoehtoja. Se tarkoittaa, ettei minulla ole mitään syytä lopettaa.

Laaja työehtosopimus auttaisi pois köyhyydestä

Yhden Pepsi-Colan tehtaan työntekijöitä edustavan liiton puheenjohtajan Abucayonin mielestä Helsingin viileässä kevätilmassa on paljon miellyttävämpää kuin kotimaassa parhaillaan hohkaavassa 30 asteen kuumuudessa. Silti hän ja Abenoja palaavat tuota pikaa takaisin Davao Cityyn Mindanaoon, joka sijaitsee Filippiinien eteläosassa. Siellä työsarka Filippiinien massiivisen elintarviketeollisuuden työntekijöiden oikeuksien parantamiseksi on valtava. Ammattiliittojen jäseniin kohdistuvan uhkan lisäksi alueella on jo vuosikymmeniä vallinnut aseellisten islamistiryhmittymien ja maan hallituksen välinen sisäinen konflikti.

SASKin hankkeen yhtenä tavoitteena on nostaa elintarviketeollisuuden järjestäytymisastetta ja saavuttaa sen myötä yksi yhteinen työehtosopimus alalle. Silloin pystyttäisiin todella neuvottelemaan ja mahdollisuudet saada merkittäviä muutoksia toimeentulon kanssa kamppaileville työntekijöille paranisivat. Nyt esimerkiksi Pepsillä on Filippiineillä 90 tehdasta, joissa jokaisessa on oma ammattiliittonsa ja erilaiset työehdot. Alan neuvottelumahdollisuudet kyntävät jälkijunassa verrattuna moniin muihin aloihin, joilla käydään jopa kolmikantaisia neuvotteluja työntekijöiden, työnantajien ja valtiovallan kesken.

Hankkeessa keskitytään toimimaan erityisesti pikanuudelien ja keksien tuotannon, juomien tuotannon, säilyketeollisuuden, lihanjalostuksen sekä ruoan kuljetus- ja pakkausteollisuuden aloilla.

Mustamaalausta ja mustia listoja

Abenoja ja Abucayon tekevät työtään maassa, jossa valtiovalta pyrkii kaikin keinoin hankaloittamaan ay-toimintaa. Vastavalittuna presidenttinä hallitsee entisen diktaattorin poika Ferdinand Marcos Jr. ja hänen varapresidenttinään diktatuuria viimeksi johtaneen ex-presidentin tytär Sara Duterte. Edessä on jälleen kuusi vaikeaa vuotta ilmapiirissä, jossa korruptio, naisviha ja populismi kukoistavat. Ay-oikeuksia sorretaan järjestelmällisesti. Abenojan puheissa vilahtelee usein termi ”red-tagging”, joka tarkoittaa liittojen ja sen työntekijöiden päätymistä yleensä hallituksen ylläpitämälle mustalle listalle.

Abenoja ja Abucayon ovat tarkkoja siitä, että he pyrkivät kaikin keinoin suojelemaan jäseniään niin työpaikan menetykseltä kuin ay-toimintaan kohdistetulta mielivaltaiselta väkivallalta. Se on jatkuvaa taistelua disinformaatiota vastaan. Valtaapitävien tavoitteena on ollut mustamaalata ay-liike ja saada ihmiset uskomaan, että se on rikollisjärjestö. SENTRO yrittää lievittää työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä pelkoa.

– Me kerromme heille, miten asiat oikeasti ovat. Kun heitä uhkaillaan syytteillä, sanomme heille että hoidamme asian. Teidän tarvitsee vain dokumentoida, mitä on tapahtunut.

Työntekijät ymmärtävät nyt oikeutensa

Huolimatta ympäröivän yhteiskunnan asettamista esteistä ja niiden päälle ilmaantuneesta pandemiasta, paljon on tehty jo hankkeen ensimmäisen vaiheen aikana vuosina 2018–2021. Esimerkiksi San Miguel -oluttehtaan ja logistiikan työntekijöitä on liittynyt jäseniksi sankoin joukoin. Pepsiläiset ovat onnistuneet saamaan työpäiväänsä lisätauon, ja liittojohtajat ovat onnistuneet ujuttamaan senaatin keskusteltavaksi useita työnantajia sitovan kollektiivisen työehtosopimuksen neuvottelemisen.

Vielä reilut 24 vuotta sitten Abucayon työskenteli Jollibee-pikaruokaketjussa rahoittaakseen yliopisto-opintojaan. Myöhemmin hän päätyi Pepsi-Colan tehtaaseen tiskariksi, ja sitten ammattiliitto rekrytoi hänet sihteeriksi. Myös Abenoja rekrytoitiin yliopistolta, ja nyt hän itse etsii uusia ihmisiä ay-liikkeeseen nimenomaan yliopisto-opiskelijoista sekä toimii SASK-hankkeen koordinaattorina.

Davao Cityn Pepsi-Colan tehtaan liiton johtamisen lisäksi Abucayonin yksi tärkeä tehtävä on yrittää koota alalla toimivien lukuisten konsernien eri tehtaissa hajallaan toimivia pikkuliittoja yhteen, niin että ne järjestäytyisivät SENTROon. Keskusjärjestön vahvistaminen on välttämätöntä, jotta neuvotteluvoimaa syntyy.

– SENTROon järjestäytymisen (ja SASKin hankkeen) myötä olemme vahvempia, koska saaneet koulutettua ihmisiä. Moni työntekijä on ymmärtänyt, että heillä todella on oikeus järjestäytyä ja saada sen myötä vakituiset työsuhteet, Abucayon sanoo.

Liitto auttaa saamaan vakituisen työpaikan

Abenoja ja Abucayon siis neuvottelevat myös työntekijöiden vakinaistamisista, ja siinä onnistumista voi pitää suurena edistysaskelena hankkeessa. Työnantajat suosivat mallia, joissa työntekijöitä riiputetaan vuokratyösuhteissa, joissa heidän työehtonsa ovat surkeat ja työsuhteen päättäminen työnantajalle huomattavan helppoa. On työpaikkoja, joissa on esimerkiksi 1000 ulkoistettua ja vain sata vakituista työntekijää.

Abenojaa ja Abucayonia naurattaa, kun he kuvailevat taktiikkaansa eräässä tehtaassa.

– Sanoimme tehtaan johdolle, että kaikki työntekijät on vakinaistettava. Johto ilmoitti, että heillä on varaa vakinaistaa vain 36. Sanoimme, että se sopii meille, kunhan me saamme päättää, keitä he ovat, Abenoja selittää.

Liitto oli juuri onnistunut saamaan 44 ulkoistettua työntekijää jäsenikseen.

– Sanoin heille, että 36 teistä saa vakituisen työpaikan nyt ja loput kahdeksan vakinaistetaan heti seuraavaksi. Näin saimme autettua ihmisiä käytännössä, mikä toi taas ryntäyksen uusia jäseniä!

Coca-Colan työasu on ylpeyden aihe

Abenoja ja Abucayon ovat onnistuneet vaikuttamaan myös naisten aseman parantumiseen tehtaalla ja saaneet mieltään osoittamalla vakinaistettua muslimimiehen, joka ei uskontonsa vuoksi ollut saanut vakituista työsuhdetta.

He kertovat myös tarinan erittäin köyhästä miehestä, joka oli ollut Coca-Colan tehtaalla töissä 30 vuotta ilman vakinaista työsuhdetta. Kun Abenoja ja Abucayon vaativat miehen työsuhteen vakinaistamista, yhtiön lakimies totesi, ettei luku- ja kirjoitustaidoton ansaitse parempaa työsuhdetta.

– Kysyimme lakimieheltä, että jos hän pitää itseään tätä miestä parempana, osaako hän siis myös tehdä miehen työt. Lakimies myönsi ettei osannut, ja nyt tuo mies pääsee eläkkeelle vakituisesta työpaikasta.

Rodel Abenoja ja Mercedes Abucayon hymyilevät leveästi.

– Miehen perheellä on nyt kunnollinen talo. Ainoa vaate, joka siellä roikkuu henkarissa, on hänen Coca-Cola-tehtaan työasunsa. Hän on siitä hyvin ylpeä.

Filippiinit on vuodesta 2017 ollut yksi maailman kymmenestä huonoimmasta maasta työntekijän näkökulmasta. Työntekijöiden oikeuksien loukkauksista raportoi vuosittain ay-liikkeen maailmanjärjestö ITUC. SASKilla on maassa useita hankkeita, joissa parannetaan heikossa asemassa olevien työntekijöiden oikeuksia ja tilannetta.

Teksti: Sini Saaritsa
Kuvat: Lassi Kaaria