Lähes 20-vuotinen työura yhdessä organisaatiossa on nykyään hieno saavutus ja melkoinen harvinaisuus. Hieno ura tulee nyt päätökseen SASKissa, kun Tarja Valtonen jää varhaiseläkkeelle joulukuun alusta.
Tarja on vuosien varrella vastannut monesta kokonaisuudesta. Kolmeen kiteytettynä hän on ollut SASKin Mama Africa, Teollisuus-Tarja ja Tasa-arvo-Tarja.
Afrikkaa ristiin rastiin
Valtonen tuli SASKiin vuonna 2005 Afrikan alueesta vastaavaksi projektikoordinaattoriksi. Hän oli juuri muuttanut takaisin Suomeen Mosambikista ja koki voimakkaan kulttuurisokin maamme yksilökeskeisen kulttuurin takia. Mosambikissa myös vapaa-ajalla oltiin paljon tekemisissä työkavereiden kanssa, ja naapuritkin tulivat tutuiksi. Juttuseuraa löytyi aina kulmakuppilasta.
– Suomessa tuntui, että mitään ei voi tehdä etukäteen sopimatta. Ihmisillä on niin kiire, ettei
” joua mittään tekemään”, Tarja kuvaa Pohjois-Karjalan murteellaan.
Se, mitä me voisimme hänen mielestään oppia mosambikilaisilta, on toisten ihmisten huomioon ottaminen arkisissa asioissa.
– Rentous, yhteisöllisyys ja se, että sanottaisiin edes päivää kadulla.
Työvuosinaan Valtosen tulikin palattua Afrikkaan varsin usein, sillä työhön kehitysyhteistyöjärjestössä sisältyi tuolloin valtavasti matkustamista. Alkuaikoina hän piti matkoja työn kannalta tärkeinä, jotta pääsi näkemään, missä oloissa eri maissa työskennellään ja miten työntekijöiden oikeuksia ja asemaa käytännössä parannetaan.
– En ollut ikinä osannut kuvitellakaan, millaisissa olosuhteissa ihmiset rakennustyömaalla tai tehtaalla työtään tekevät. Kovin vaihtelevia, toisinaan aika järkyttäviähän ne ovat. Nykyään en osaa kulkea esimerkiksi raksatyömaan ohi katsomatta miltä työsuojeluasiat näyttävät.
Valtonen laskee tehneensä työvuosiensa aikana yhteensä peräti 115 Euroopan ulkopuolelle suuntautuvaa matkaa.
Nykyään moni matka on korvattu etätapaamisin, mikä on hyvä asia sekä ympäristön että ajankäytön kannalta.
Hoidettiin tapaamiset miten tahansa, Valtonen pitää SASKin työssä oleellisena sitä, että toiminta lähtee aidosti kumppanijärjestön – siis globaalin etelän työntekijöiden – tarpeesta aina ja kaikkialla. SASKin kumppanit kun ovat pääasiassa ammattiliittoja.
Hänen mielestään on ollut hienoa nähdä, miten isoja asioita kumppanit usein saavat aikaan pienilläkin resursseilla.
– Esimerkiksi Mosambikin kotiapulaiset saivat oikeuden sosiaaliturvaan vuonna 2016, vaikka heitä oli jäsenenä ammattiliitossa melko vähän. Liitolla oli kuitenkin hyvät suhteet ja päättäväinen ote valtionhallinnon suuntaan.
Teollisuus ja uudet mantereet
Tarjan uran alussa SASKin toiminnan ytimessä olivat vielä yksittäiset hankkeet, mutta pikkuhiljaa toiminta muuttui ohjelmallisemmaksi. Katsottiin, mitä kaikkea SASK kokonaisuutena tavoittelee ja mitä tuellamme saadaan aikaan. Tarja ja hänen suomalaiset kollegansa olivat ohjelmasuunnittelijoita. Vuonna 2016 heidän vastuunsa muuttuivat toimialakohtaisiksi, ja silloin Valtosen vastuulle tulivat teollisuus-, puu- ja rakennusalat kaikilla SASKin toiminta-alueilla.
Se oli Tarjalle luonteva nippu toimialoja, sillä hän kokee itsekin olevansa duunaritaustainen. Nuorena hän on työskennellytkin teollisuudessa.
Toimialavastuun myötä silmien eteen aukeni taas uusia toimintatapoja, kun näkökulma laajeni myös Aasiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan.
– Ihailen sitä, miten innovatiivisia yhteistyökumppanimme maailmalla ovat ja pystyvät muuttamaan strategioita lennosta, etenkin jos eteen nousee seinä.
Hän muistelee, kuinka vaikuttui aikanaan Filippiineillä paikallisen metalliliiton aktiivien kekseliäisyydestä ja sinnikkyydestä, kun työntekijät piti saada tärkeään äänestykseen.
Filippiineillä työntekijöiden täytyy äänestää siitä, mikä ammattiliitto heitä saa edustaa. Tässä tapauksessa vastakkain olivat aito ammattiliitto ja työnantajan perustama ”keltainen” liitto. Yritys koetti vaikuttaa äänestystulokseen työvuorokikkailulla niin, että äänestyksen koittaessa työvuorossa oli lähinnä keltaisen liiton edustajia.
– Liitto sai idean järjestää äänestys tehtaan portin ulkopuolella työvuorojen vaihtuessa. Vapaalla olevia ihmisiä haettiin jopa kotoa äänestämään. Aito ammattiliitto voitti, ja niin päästiin neuvottelemaan. Lopulta saatiin yhtä ja toista hyvää aikaan, vaikka työnantaja oli liittovastainen.
Tarja haluaa korostaa, että kollegat maailmalla tekevät liittotyötä vähintään syrjinnän ja potkujen uhalla – pahimmillaan jopa hengen ja terveyden. Siinä vaaditaan rohkeutta ja sitkeyttä.
– Voisi summata, että työntekijöiden oikeuksien puolustaminen on joissain maissa vähän helpompaa kuin toisissa, mutta kaikissa SASKin toimintamaissa se on vaikeampaa kuin Suomessa.
Tontille tupsahti tasa-arvo
Vuonna 2021 vastuualueet SASKissa pyöräytettiin jälleen uuteen asentoon, ja Tarjan vastuulle tulivat tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymykset. Hän oli perehtynyt teemoihin jo aiemmin ja hyvin kiinnostunut niistä, joten uutta tehtävää ei tarvinnut ottaa haltuun tyhjästä.
Valtosen työvuosina näissä asioissa on tapahtunut valtava muutos. Esimerkiksi tasa-arvoon kiinnitetään SASKissa ja globaalin etelän ammattiliitoissa nyt aivan eri lailla huomiota. Aikanaan laskettiin lähinnä naisten ja miesten osallistumisia kumppaniliittojen järjestämiin toimiin, ei juuri muuta.
– Nyt on tasa-arvokoulutuksia, naisjohtajien ja naisneuvottelijoiden koulutusohjelmia sekä osaavia naisia liittojen johtotehtävissä. Ilahduttavia ovat myös viime aikoina yleistyneet miehille suunnatut omat tasa-arvokurssit. Onhan tasa-arvo ja yhdenvertaisuus kaikkien asia, Valtonen toteaa.
Mutta edelleen on monin paikoin sellainen vinouma, että miehet ovat enemmistönä siellä, missä tehdään strategioita ja poliittisia linjauksia, naiset taas hallinto- ja tasa-arvohommissa.
– Ilmiö on maailmanlaajuinen eikä muutu itsekseen, ellei sille tehdä jotain.
Hienoja saavutuksia tasa-arvon saralla kansainvälisesti ovat olleet esimerkiksi Kansainvälisen työjärjestön ILOn väkivallan ja häirinnän vastaisen yleissopimuksen ratifioinnit useissa maissa viime vuonna. Niihin johtaneessa vaikuttamistyössä SASKin tuki ammattiliitoille on ollut merkittävää.
Syrjimättömyyttä vastaan suurella sydämellä
Tasa-arvon lisäksi Tarja toinen tärkeä tehtäväkenttä SASKissa on viime vuosina liittynyt yhdenvertaisuuteen. Hän toivoo, että hiljattain aktivoitunut vähemmistöryhmien rohkaiseminen osallistumaan liittojen toimintaan eri puolilla maailmaa lisääntyy edelleen.
– Vähemmistöjen asiat eivät tule esiin, ellei vähemmistöön kuuluva ihminen itse tule niitä sanomaan. Niitä eivät aina muut ymmärrä ja ne jäävät helposti hoitamatta.
Tarjan aloittama tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyö jatkuu SASKissa pian uusin voimin – samoin kuin kaikki muukin, johon hän on tarttunut suurella sydämellä ja antaumuksella.
Lopuksi on pakko kysyä pitkän SASK-uran salaisuutta. Mikä on ollut parasta SASKissa? Vastaus tulee nopeasti ja epäröimättä:
– Poskettoman hienot työkaverit, samoin kollegat jäsenjärjestöissä ja yhteistyöorganisaatioissa. Samanlaista yhteishenkeä vaikea kuvitella muussa paikassa.
Hyviä varhaiseläkepäiviä, Tarja!
Laura Ventä
