Etelä-Amerikan maista eniten koronavirustapauksia on todettu Brasiliassa, Perussa, Ecuadorissa, Chilessä ja Kolumbiassa. Kolumbiassa koronatapauksia on ollut eniten suurissa kaupungeissa, maan pääkaupungissa Bogotássa, sekä Calíssa ja Medellínissä. Kolumbian presidentti Iván Duque määräsi maan sulkuun 25. maaliskuuta ja sulkua on nyt pidennetty 26. huhtikuuta asti. Koko maata koskeva sulku tarkoittaa sitä, että Kolumbian yritykset, koulut ja yliopistot ovat kiinni ja vain elintärkeitä paikkoja pidetään auki.
Kolumbian sulun seuraukset tuntuvat kipeimmin niissä, jotka ovat muutenkin yhteiskunnassa heikommassa asemassa. The Bogota Post -lehti raportoi venezuelalaisista, jotka on pakotettu lähtemään kodeistaan Bogotássa, vaikka kaupunki on kieltänyt tällaiset häädöt. Kolumbian pääkaupungissa on paljon venezuelalaisia heidän kotimaansa poliittisen ja taloudellisen kriisin vuoksi. Lehden tietojen mukaan suurin osa pääkaupungin 350 000 venezuelalaisesta tienaa elantonsa katumyynnillä. Moni asuu pagadiarioissa, asumuksissa, joiden maksu on kerätty kokoon päivittäin juuri katumyynnistä saaduilla tuloilla. Sulun takia venezuelalaisia on heitetty kaduille ja tämä taas luo uuden terveydellisen riskin. Venezuelalaiset onkin asetettu vaikeaan tilanteeseen, sillä he eivät tiedä, lähteäkö takaisin kotimaahansa, jossa on laaja humanitaarinen kriisi, vaiko jäädä Kolumbiaan.
Kuolemanpartiot käyttävät tilannetta hyödykseen
YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto otti kantaa vuonna 2019 Kolumbian ihmisoikeusaktivistien huolestuttavasti kasvaneisiin murhiin. Kansalaisjärjestöt ovat varoittaneet, että koronavirusepidemian takia toteutetut sulut pahentavat ihmisoikeustilannetta entisestään, kun Kolumbian niin sanotut kuolemanpartiot käyttävät tilannetta hyväkseen.
Kun hallitus on kiireinen taistellakseen koronavirusta vastaan, kärsivät erityisesti maaseutujen ihmisoikeuspuolustajat.
— Olen saanut lisää tappouhkauksia sen jälkeen, kun kaikki ovat alkaneet puhua koronaviruksesta, sanoo maaoikeuksia puolustava aktivisti Carlos Paez The Guardian -lehdelle.
— He tietävät, että henkivartijamme, poliisi sekä koko oikeuslaitos ovat tällä hetkellä tilassa, jossa he eivät kykene suojelemaan meitä täysin, Paez jatkaa.
Osa aseellisista ryhmistä on Farc-sissejä, jotka eivät suostuneet luovuttamaan aseitaan vuoden 2016 rauhansopimuksessa, toiset taas kuuluvat pienempiin kapinallisjoukkoihin. Yhteistä näille ryhmille on se, että ne saavat tulonsa huumeiden salakuljetuksesta, laittomasta kaivostoiminnasta sekä kiristyksestä. Ihmisoikeuksien puolustajat, ay-aktivistit mukaan lukien, nähdään usein uhkana näille tuottaville tulonlähteille.
