Haaveena kunnollinen työpaikka

Neusa Muandolla on takanaan pitkä päivä hiostavassa kokoushuoneessa Mosambikin pääkaupungissa Maputossa. Muando ja muut julkisen alan ammattiliiton SINAFP:n aktiivit ovat pohtineet, miksi maan työolot eivät ole kunnossa ja miten tilanne saadaan muutettua.

Mosambikin työelämässä yksi ongelma on ylitse muiden: palkka ei riitä elämiseen.

– Rahaa ei ole riittävästi, koska perheelle täytyy hankkia kaikenlaista. Minulla on kolme lasta ja haluaisin heille kunnollisen koulutuksen. Se on mahdotonta, koska rahaa ei ole, Muando kertoo.

Hyvä työpaikka, huono palkka

Muando on työskennellyt talousministeriössä yli vuosikymmenen. Hän tekee toimistotöitä ja on mukana kansainvälisissä projekteissa, joissa kehitetään muun muassa terveydenhoitoa ja koulutusta. Työn ohessa hän on opiskellut englantia, jotta työnteko kansainvälisten kumppaneiden kanssa olisi sujuvaa. Silti muiden osastojen työntekijät voivat tienata moninkertaisesti enemmän kuin hän.

Epätasaisen palkkauksen lisäksi naista kismittää se, että jotkut työntekijät tuntuvat pääsevän koulutuksiin ja matkoille muita useammin. Muandon mielestä pomot valitsevat työntekijöistä omat suosikkinsa.

Pikaista parannusta työntekijöiden ansioihin ei ole luvassa. Tänä vuonna julkiselle alalle saatiin vaatimaton palkankorotus, jonka myötä matalimmat palkat ovat noin 285 euroa kuussa. Monilla yksityisillä aloilla minimipalkat ovat vielä pienempiä.

Halpa lounas maksaa maassa kolmisen euroa, kilon riisiä saa viidelläkymmenellä sentillä ja litran bensaa eurolla. Kuukauden lämmitystarpeiksi riittävä 50 kilon hiilisatsi maksaa yhdeksän euroa.

Palkkojen lisäksi myös työolot ovat Mosambikissa usein retuperällä. SASKin aluekoordinaattori Simião Simbinen mukaan on yleistä, että työntekijöillä ei ole lainkaan työsopimusta. Jos työpaikalla tulee ongelmia, sopimuksettomat työntekijät joutuvat kamppailemaan ilman kenenkään apua.

Hallitus jarruttaa ammattiliittojen toimintaa

Kunnollisia palkkoja julkiselle sektorille ajaa myös alan paikallinen ammattiliitto SINAFP. Liitto ei kuitenkaan tällä hetkellä edes pääse neuvottelemaan julkisen alan työehdoista, koska sillä ei ole virallista asemaa. Syynä ovat Mosambikin lait. Liiton pitää kerätä liki 17 000 allekirjoitusta, jotta hallitus huolii sen neuvottelukumppanikseen.

Käytännössä nimienkeruuta hoitavat liiton kouluttamat aktiivit, jotka kiertävät työpaikoilla keräämässä allekirjoituksia ja puhumassa järjestäytymisen tärkeydestä. Neusa Muando on yksi heistä. Viime kesänä SINAFP oli kerännyt reilut 6 500 allekirjoitusta.

– Julkisen alan liitto on hallituksen silmätikku, koska valtio ei halua työpaikoille vahvaa ammattiliittoa, Simião Simbine sanoo.

Muiden alojen liitot saavat toimia vapaammin, mutta monet niistä ovat heikkoja. Mosambikin voimapuolue Frelimo on pitänyt maassa valtaa koko itsenäisyyden ajan, ja sen valta ulottuu myös työpaikoille. Työntekijät pelkäävät liittoon liittymistä, koska he luulevat, että ammattiliitto on sama asia kuin poliittinen oppositio, Simbine kertoo.

Eläminen kallistuu ja köyhyys lisääntyy

Mosambikin talous on viime vuosina kokenut kovia. Vuonna 2016 paljastui, että maa oli piilotellut reilusti yli miljardin euron edestä velkoja, joilla oli valtion takaus. Skandaali horjutti ulkomaisten sijoittajien uskoa Mosambikin talouteen. Samalla monet kehitysapua antavat tahot laittoivat avustusohjelmat jäihin. Maan nopea talouskasvu hiipui.

Talouskurimus kurittaa myös julkisen alan työntekijöitä. Valtio palkkaa tällä hetkellä  uutta työvoimaa vain koulutukseen ja terveys­alalle. Valtio on toistaiseksi jäädyttänyt työntekijöiden ylennykset.

Muandon mielestä töitä on miltei mahdoton saada omilla ansioilla.

– Työnhakemukset eivät johda mihinkään, vaikka hakijalla olisi korkeakoulututkinto. Jos tuntee jonkun firmasta, voi neuvotella suoraan hänen kanssaan ja ehkä saada työpaikan.

Simbinen mukaan tukala työllisyystilanne on vaikuttanut maahan monella tavalla.

– Epävirallinen talous on kasvanut. Työttömät yrittävät pyörittää omia yrityksiään tai myydä tavaraa kaduilla. Elinkustannukset ovat kasvaneet ja köyhyys lisääntynyt, hän sanoo.

Köyhyys luo sosiaalisia ongelmia.

– Osa lapsista jättää koulun kesken ja yrittää ansaita rahaa kotiin. Jos ihmiset sairastuvat, heillä ei välttämättä ole varaa hoitoon, Simbine taustoittaa.

Kunhan päästään neuvottelemaan

Toiset päättävät vaihtaa maisemaa kokonaan, jotta pääsisivät elämässä eteenpäin. Töitä haetaan rajan takaa Etelä-Afrikasta, joskus paljon kauempaakin.

– Siskoni yrittää löytää töitä Italiasta, Muando kertoo.

– Ihmiset pyrkivät muuttamaan pois maasta. Eivät he etsi edes hyvää työpaikkaa, kunhan vain löytäisivät jotain työtä.

Muando voisi itsekin harkita työnhakua ulkomailta. Perheensä vuoksi hän kuitenkin pysyy toistaiseksi Mosambikissa. Hän uskoo, että ammattiliitto voi saada muutoksia aikaan, kunhan hallituksen kanssa päästään neuvottelemaan.

– Ehkä hallitus sitten kuuntelee enemmän työntekijöiden ongelmia. Meidän asiamme olisivat silloin paremmin. Kaikki alkaa paremmista palkoista ja paremmasta koulutuksesta.

Teksti ja kuvat: Antti Tuominen

Hanketta Mosambikin julkisen alan tueksi toteuttaa SASKin tuella Public Services International (PSI) yhdessä jäsenliittonsa SINAFPin kanssa. Suomessa sitä tukee myös Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL. Kirjoittaja työskentelee tiedottajana JHL:ssä.