Hilma Mote tietää, että köyhyys nivoutuu kouluttamattomuuteen ja epätasa-arvo johtuu rakenteista

Köyhissä oloissa apartheidin alla kasvanutta ILOn työelämäasiantuntija Hilma Motea motivoivat edelleen lukion maantiedon opettajan rasistiset sanat.
Hilma Mote kuvattuna Lahden Solidaarisuuspäivillä helmikuussa 2020. Kuva: Lassi Kaaria

Hilma Moten on helppo puhua syrjinnästä.

Kun vajaa vuosi sitten YK:n kansainvälisen työjärjestön ILOn työelämäasiantuntijana aloittanut Mote oli lapsi, Namibiassakin vaikutti apartheid. Pääkaupungissa Windhoekissa oli eri koulut paitsi mustille ja valkoisille, myös mustien eri heimoille.

— Se aiheutti yhteentörmäyksiä mustien välillä, ja juuri sitä apartheid halusi. Rikkoa mustien yhteenkuuluvaisuutta.

Moten ympärillä tapahtui asioita, joita hän ei unohda.

Kun perhe matkusti isoäidin luokse, he ajoivat aina öisin. Silti heidät pysäytettiin tiesuluilla ja vanhempien paperit tarkastettiin.Windhoekissa talot rakennettiin niin, että etu- ja takaovet olivat kohtisuoraan toisiaan vastapäätä ja välissä ei saanut olla seinää.

— Kun sotilaat tulivat etuovesta, he näkivät suoraan, jos joku yritti paeta takaovesta, Mote selittää.

Kerran sotilaat tunkeutuivat Moten tädin taloon. Pieni tyttö seisoi vieressä, kun sotilas työnsi aseen tädin suuhun ja uhkaili.

Helmikuussa 2020 Hilma Mote istuu Lahden Sibeliustalon valoisassa Metsäsalissa, jossa SASKin Solidaarisuuspäivät ovat juuri päättymässä, ja kertoo vielä yhden muiston:

— Aivan tavallisena päivänä aivan tavallinen musta lapsi astui kylällä miinaan. Hän oli minun ystäväni. Minä näin hänen ruumiinsa siellä maassa.

Mote oli tarpeeksi vanha ymmärtämään, että kaikki johtui koko yhteiskuntaa läpileikkaavasta epätasa-arvosta.

— Minusta tuli varhain aktivisti, mutta todellisuudessa en koskaan uskonut, että apartheid kaatuu.

Solidaarisuustyö muokkaa koko yhteiskuntaa, ei vain työelämää

Solidaarisuuspäivillä helmikuun alussa vieraillut Hilma Mote asteli lavalle heti Filippiinien ay-johtajan Josua Matan jälkeen. Mata on puheessaan kuvaillut kotimaansa todellisuutta diktatuurin alla, jossa pelko ja viha hallitsevat, ja myös ay-liike on jatkuvan uhan alla. Matan sanat ovat muistuttanut Motea ajasta, jolloin Namibiassakin elettiin pelon ja vihan ilmapiirissä.

Mote vakuuttaa yleisölle, että Namibia seisoo nyt omilla jaloillaan eikä ole enää kehitysyhteistyön varassa nimenomaan kansainvälisen solidaarisuustyön ansiosta. Pohjoismaat Suomi mukaan luettuna pysyivät Namibiassa silloinkin, kun monet muut maat lähtivät.

Mote painottaa, että se työ, mitä esimerkiksi SASK tekee maailmalla, ei merkitse vain työntekijöiden oikeuksien parantamista.

— Sen avulla rakennetaan demokraattisempaa yhteiskuntaa.

Sankariäidin kouluttama tytär

Mote on miettinyt lapsuuttaan ja nuoruuttaan: mikä oli suurin syy siihen, että köyhän perheen tytär on valmistunut yliopistosta ja on nyt vaikutusvaltaisessa työssä itselleen tärkeiden asioiden parissa?

— Kun meillä oli koulussa koeviikot, minun ei tarvinnut tehdä kotitöitä. Äitini piti huolen, että me lapset opiskelimme, söimme hyvin ja meillä oli kunnolliset vaatteet.

Mote luonnehtii äitiään ihmeelliseksi. Apartheidin aikana lapsensa kasvattanut ja kouluttanut köyhä nainen ei missään vaiheessa lähtenyt maasta. Kun rasistinen hallinto lopulta kaatui, Mote meni ensimmäisten mustien joukossa kouluun, joka ennen oli ollut vain valkoisille.

— Äitini on todellinen itsenäisyyssankari. En itse pystyisi puoleenkaan siitä, mihin hän pystyi.

Ay-liike ei muuta maailmaa, jos se ei itse muutu

Afrikassa ammattiliitot ovat edelleen miesvaltaisia ja koko niiden toimintakulttuuri hyvin maskuliininen.

— Ne ovat omaksuneet tietyn miehisen näkökulman, joka ei huomioi naisia vaan ajaa miesten tärkeinä pitämiä asioita, Mote sanoo.

— Jos ay-liike ja liitot haluavat olla muutoksen tekijöitä yhteiskunnassa, niiden on itse muututtava todella paljon tasa-arvoisemmiksi, mitä tulee sukupuoleen. Se tarkoittaa, että naiset on otettava mukaan johtopaikoille.

Hima Mote on lempiaiheensa äärellä. Hänen mukaansa naiset kohtaavat arjessaan tiettyjä ongelmia, joita miehet eivät koskaan tule ymmärtämään. Tällaisia ovat esimerkiksi lasten päivähoidon järjestäminen ja imetykselle varatut tilat. Näitä ei käsitellä, kun kehittyvän maan ammattiliitto neuvottelee työntekijöiden oikeuksista.

Monissa maissa naisten esteet edetä johtaviin asemiin ammattiliitoissa liittyy myös liittorakenteeseen.

— Esimerkiksi sektorikohtaiset liitot, kuten kaivosalan liitto, on jo jäsenistöltään miesvaltainen, joten johtajatkin ovat miehiä.

Korjausliikkeet ovat tarpeen. Mote uskoo muutoksen olevan hidasta kansallisella tasolla eli maiden sisällä, mutta kansainvälisellä tasolla ollaan jo liikkeellä. Siitä esimerkkeinä on paitsi Hilma Mote itse, myös toinen Solidaarisuuspäivien vieras, koko ay-liikkeen maailmanjärjestön ITUCin pääsihteeri Sharan Burrow.

Valta voi maistua liian makealta. Mote sanoo, että joskus vallankahvasta otteen saavat naiset muuttuvat johtamistavoiltaan miehiksi. Yleisesti Moten mielestä naisten ja miesten johtamistavoissa on selkeä ero.

— Naisten kykyjä ei ole huomattu eikä hyödynnetty. Tämä koskee kaikkea, niin ay-liikettä, politiikkaa kuin liike-elämääkin, Mote sanoo.

— Jos tämä muuttuu, meillä tulee olemaan todella erilainen maailma.

Koulutus on kaikkein tärkeintä

”Tunnen ilmassa, että 99 prosenttia tästä luokasta reputtaa.”

Näin totesi Hilma Moten valkoihoinen lukion maantiedon opettaja luokassa, jossa oli silloin vain mustia oppilaita.

Lause jäi kouriintuntuvasti Moten mieleen, sillä merkittävä osa oppilaista putosikin ennen pitkää koulusta. Syynä oli mustien perheiden köyhyys. Monissa perheissä jälkikasvun oli osallistuttava perheen elättämiseen. Jotkut mustista olivat jääneet orvoiksi tai heidän vanhempansa olivat jääneet ulkomaille paettuaan apartheidia.

Jo koulumatkat saattoivat katkaista opiskelun: kun valkoisten oppilaiden vanhemmat kuskasivat lapsensa autolla kouluun, mustat kulkivat julkisilla pitkiä matkoja.

Köyhyys nivoutuu yleensä kouluttamattomuuteen, joka on Moten maailmassa ehdoton asia, kun puhutaan tasa-arvosta.

— Korkea koulutus on paras tasa-arvon tuoja.

Teksti: Sini Saaritsa

 

Jaa artikkeli: