Tässä kolumnissa kirjoitan äärisubjektiivisesti siitä, mikä minussa ja muissa ihmisissä on vialla.
1. Emme hahmota isoja rahasummia. Sen vuoksi taloyhtiön kokouksissa tapellaan saunavuoroista eikä kyseenalaisteta sadan tonnin kattourakkaa. Sen vuoksi sinäkin valitat kolmen euron kahvikupista, muttet jaksa selvittää, mihin verovähennyksiin olet oikeutettu.
2. Emme hahmota abstrakteja asioita. Tästä johtuen someraivo ei leviä aggressiivisesta verokeinottelusta vaan vihjailevista alusvaatekuvista. Samasta syystä puolueet eivät haali kannatusta vaaliohjelmilla vaan asioilla, joihin voi koskea. Niitä ovat: tiet, tarhat, sudet, mamut, äitiyspakkaus, Suomen rajat ja Jörn Donner.
3. Emme hahmota, mitkä asiat liittyvät toisiinsa. Mitä yhteistä on suomalaisella nosturifirmalla ja Intian kivilouhosten lapsityöntekijöillä? Molempiin kohdistetaan ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroja. Tosin lapsityöntekijöihin paljon vähemmän, koska kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyötä leikattiin 43 prosentilla samalla kun yritysten riskirahoitukseen kilahti 90 miljoonan ekstrapotti. Mutta tämä ei meitä järkytä johtuen kohdasta 1.
4. Rinnastamme miten sattuu. Tästä syystä vertaan kansalaisjärjestöjen leikkauksia yritysten riskirahoituksen sijaan vaikka porotalouteen tai 4H-kerhotoimintaan. Ne saivat myös miljoonatuet, vaikka eivät osallistukaan säästötalkoisiin, kuten ei juuri mikään maa- ja metsätalousministeriön alainen toiminto.
Voisin piruuttani verrata kehitysapuvarojen leikkaamista valtionvarainministeriön projektiin, jossa verkkopalveluja parannettiin 200 miljoonalla eurolla ilman, että mikään varsinaisesti parani (Yle 13.3.).
5. Kukaan ei enää viitsi tarkistaa, pitävätkö väitteet paikkaansa, koska:
Verhot ovat kiinni. Eikä ikkunastakaan näe takapihaa pidemmälle. Sen vuoksi on helpompi puuttua pieniin arjen ongelmiin kuin hallituksen linjanvetoihin.
Lisäksi valehtelu ja vastakkainasettelu väsyttää. Voisin verrata valtionbudjettia vaikka omaan sukkaani ja se aiheuttaisi korkeintaan kyllästyneen älähdyksen.
Elämme aikaa, jolloin kuka tahansa poliitikoita myöten voi sanoa mitä tahansa ilman, että joutuu valehtelusta vastuuseen. Totuus on kärsinyt inflaation, mutta kahvi on halpaa.
Katri Blomster
kehitysviestinnän koordinaattori, SASK
Kirjoitus julkaistiin ensin PAM-lehdessä. Katri on lehden vakituinen kolumnisti.
