“Etätyö” ei ole Indonesiassa asuvalle kotiapulaiselle vaihtoehto. Pandemia tai ei, perheelliset ja omissa kodeissaan asuvat matkustavat aamuruuhkassa julkisilla kulkuneuvoilla työnantajiensa koteihin, joissa he siivoavat, käyvät kaupoissa ja hoitavat lapsia, palatakseen jälleen iltaruuhkassa kotiin.
Siellä heitä odottavat omat lapset, joiden etäkoulupäivä on saattanut valua hukkaan, koska perheellä ei ole varaa internetyhteyksiin eikä edes laitteisiin. Kotona on myös ehkä turhautunut aviomies, joka on koronatilanteen takia jäänyt työttömäksi, ja purkaa ahdistustaan perheeseensä.
Kevään aikana myös moni työnantaja on määrännyt kotiapulaisen asettumaan kokonaan työpaikalle, koska sosiaalisia kanssakäymisiä on maan hallituksen taholta käsketty rajoittamaan. Työpaikan menettämisen pelossa työntekijät suostuvat.
Naisten taakka kasvaa
Työpaikat menevät alta myös muista syistä: osa kotiapulaisia palkkaavista perheistä on ulkomaalaisia, jotka ovat koronan takia palanneet kotimaihinsa. Osa taas on itse lomautettuna omasta työpaikastaan, ja myös kotiapulainen jää silloin ilman palkkaansa.
Indonesialaisen kotiapulaisten verkoston ja SASKin hankekumppanin JALA PRT:n tietojen mukaan jopa kolmannes kotiapulaista on menettänyt työnsä. JALA PRT:n koordinaattorin Lita Anggrainin tuntemat työntekijät ovat puhuneet ahdistuksestaan.
— Nyt epidemian aikana heidän taakkansa vain kasvaa. Kriisitilanteessa naiset ovat alttiita seksuaaliselle hyväksikäytölle tai muulle fyysiselle tai psyykkiselle väkivallalle, joka voi uhata niin aviomiehen kuin työnantajankin taholta, Anggraini kertoo sähköpostitse Jakartasta.
— Kun sosiaalista kanssakäymistä ja palveluja on rajoitettu, myös kaikki nopea apu hätätilanteissa on yhä vaikeammin kotiapulaisten tavoitettavissa.
Riistoa koronan varjolla
Korona lisää kotiapulaisten ja heidän perheidensä ahdinkoa ilman väkivallan uhkaakin, kuten Anggraini on saanut työssään huomata. Työnantajat teettävät koronatilanteeseen vedoten lisätöitä ilman korvausta, ja myös laskevat kotiapulaisen palkkoja jopa 75 prosenttia. Anggraini muistuttaa, että tämän työntekijäryhmän palkat ovat muutenkin vain noin kolmannes Indonesian minimipalkoista.
— Kotiapulaisilla ole säästöjä eikä oikeutta sosiaalitukeen.
Indonesiassa työskentelee 4,2 miljoonaa kotiapulaista. He kuuluvat niiden yhteensä yli 74 miljoonan indonesialaisen joukkoon, jotka työskentelevät niin sanotulla epävirallisella sektorilla, eli heiltä puuttuu yleisesti työntekijöitä koskevat edut. Sama koskee kotiapulaisia ja muita epävirallisten töiden tekijöitä ympäri maailmaa. Moni SASKin hanke keskittyy juuri näiden alojen tukemiseen, joilla työskenteleviä ei tunnusteta sen enempää työntekijöinä kuin kansalaisinakaan.
Heikon toimeentulon romahtaminen entisestään merkitsee tietenkin sitä, että kotiapulaiset perheineen ovat yhä kauempana elämiseen riittävistä palkoista. Heillä ei ole enää varaa maksaa vuokriaan ja ostaa perheilleen ruokaa.
Tietoa, ruokaa ja kasvomaskeja
Kotiapulaisten altistuminen tartunnalle töissä on ilmeistä. Työnantaja ei välttämättä noudata yleisiä suosituksia itsekään, ja työntekijän on hoidettava esimerkiksi kaupassakäynnit.
Kotiapulaisten ja muiden niin sanotuilla epävirallisilla aloilla työskentelevien mahdollisuudet päästä tarvittaessa koronatestiin tai muuten lääkäriin ovat kehnot. Työnantajansa kotiin suljettuna kotiapulainen ei edes saa tietoa viruksesta ja sen aiheuttaman taudin oireista.
— Tietojemme mukaan kotiapulaiset ostavat itse kasvosuojansa ja käsidesinsä, työnantajat eivät tarjoa niitä, Anggraini kertoo.
Silkka tiedon puute heikentää heidän tilannettaan. Yksi JALA PRT:n ja kotiapulaisia edustavan Sapulidi-ammattiliiton tärkeä tehtävä on tiedotustyö muun muassa sosiaalisen median kanavia hyödyntäen.
— Levitämme järjestäytyneiden työntekijöiden keskuuteen tietoa koronaviruksesta, siltä suojautumisesta, sen testaamisesta ja hoitamisesta, Anggraini selittää.
— Yritämme myös olla yhteydessä työnantajiin. Kerromme, että heidän tulee tarjota työntekijöilleen kasvosuojat, hansikkaat, käsidesiä, terveellistä ruokaa ja lepoa.
Verkoston ja liiton tavoitteena on vaikuttaa valtamedian ja sosiaalisen median avulla siihen, että kotiapulaisten hätä huomioidaan myös lainsäädännössä. Järjestöjen mukaan Indonesiaan tarvitaan laki, joka suojaa myös pandemian kaltaisissa tilanteissa nimenomaan haavoittuvimmassa asemassa olevia työntekijöitä, kuten kotiapulaisia.
— Me emme voi kuvitella heidän taakkaansa, Anggraini sanoo.
Mosambikissa kotiapulaiset saivat vuonna 2016 historiallisen oikeuden sosiaaliturvaan. Siihen kuuluvat palkalliset sairaus- ja äitiysvapaat sekä eläke. Oikeus koskee arviolta 100 000 ihmistä, suurimmaksi osaksi hyvin köyhiä naisia.
Teksti: Sini Saaritsa
