Ei ihme, että kuvan indonesialaisia työntekijöitä hymyilyttää. He ovat viimein saaneet kortin, joka turvaa heille osittaisen sosiaaliturvan esimerkiksi tapaturman varalta. Indonesiassa on arviolta 4 miljoonaa kotiapulaista, mutta harvalla on ollut oikeutta minkäänlaiseen sosiaaliturvaan. Ongelmalliseksi kotiapulaisten tilanteen tekee se, ettei heitä tunnusteta virallisesti työntekijöiksi.
SASKin kumppanijärjestö, kotiapulaisjärjestöjen verkosto JalaPRT, teki viime heinäkuussa kyselyn, jossa se kartoitti kotiapulaisten työntekijäturvaa seitsemässä kaupungissa.
— Kaikki 686 vastaajaa kertoivat, ettei heillä ole oikeutta esimerkiksi eläkkeeseen. Vastaajista 72 prosentilla ei ole oikeutta terveysvakuutukseen. Tämä johtuu siitä, että mikään laki ei pakota esimerkiksi työnantajia pitämään huolta kotiapulaisten sosiaaliturvasta, sanoo SASKin Kaakkois-Aasian aluekoordinaattori Marlon Quesada.
Indonesian hallitus on mahdollistanut sen, että yksittäinen työnantaja voi tunnustaa kotiapulaisen aseman ja maksaa 36 000:n rupian (2,4 euron) maksun, joka takaa työntekijän sosiaaliturvan. JalaPRT ja sen tukemat ammattiliitot, kuten Sapulidi, käyvät kuitenkin aktiivista vaikuttamiskampanjaa siitä, että oikeus työntekijäturvaan kirjattaisiin lakiin.
Tähän mennessä yli viisisataa kotiapulaista Suur-Jakartan alueella on saanut sosialiturvaa tuovan kortin. JalaPRTin tavoitteena on saada vuosittain 1 000 uutta työntekijää sosiaaliturvan piiriin.
Nenäpäivän tuotoilla tuetaan SASKin hanketta Kolumbiassa lasten oikeuksien tukemiseksi pienviljelijäyhteisöissä sekä kotiapulaishankkeita Mosambikissa, Kolumbiassa, Filippiineillä ja Indonesiassa. Vanhempien sosiaaliturvan ja palkkojen nostaminen auttaa koko perhettä. Kun vanhemmat voivat hyvin ja saavat elämiseen riittävää palkkaa, voivat he kouluttaa lapsiaan.
Lisää Indonesian kotiapulaishankkeesta voi lukea SASKin sivuilta.
