Hei,
Olen Josina Jacinto Mosambikista. Olen 42-vuotias neljän lapsen yksinhuoltaja. Aloitin työskentelyn kotiapulaisena sen jälkeen, kun mieheni kuoli liikenneonnettomuudessa. Ensimmäiset päivät olivat vaikeita, koska minulla ei ollut kokemusta kotitaloustyöstä. Olin käynyt kaksi viikkoa talouskoulua saadakseni siitä perustiedot. Koulussa opin esimerkiksi pesemään pesukoneella sekä käyttämään kaasuhellaa ja mikroaaltouunia.
Työskentelen perheessä, jossa on isä, äiti ja kaksi lasta. Minulle työ kotiapulaisena on elinehto, jotta voin kasvattaa ja kouluttaa lapseni.
Päivittäiset rutiinini alkavat neljältä aamulla, ennen auringonnousua. Ennen töihin lähtöä teen kotitöitä omassa kodissani. Lähden kotoa kuudelta, saavun työpaikalle kello 6.45 ja aloitan työt seitsemältä. Teen isäntäperheessä melkein kaiken. Ensin valmistan aamiaisen isäntäväelle. Kun he ovat lähteneet töihin, aloitan muut toimet. Töitä on paljon, joten yritän jaotella ne. Ensin siivoan, sitten pesen pyykkiä, laitan pyykit kuivumaan ja silitän.
”Minua syytetään varastamisesta,
kun jokin ruokatarvike loppuu tai katoaa”
Kotitaloustyö on yhtä hyvää työtä kuin muukin työ, koska elätän sillä perheeni. Vähemmän hyvää työssä on isäntäväen arvostuksen puute, työajat, lomien puute ja hyvin matala palkka. Huono puoli on, että minua syytetään varastamisesta, kun jokin ruokatarvike loppuu tai katoaa. Se tuntuu pahalta, mutta se täytyy vain niellä se jatkaa työntekoa.
Teen töitä 10 tuntia päivässä. Se on aika raskasta, koska palaan kotiin vasta kuudelta tai seitsemältä illalla. Palkkani on 4 100 meticalia kuussa (noin 75 euroa). Se ei ole riittävä korvaus kaikesta vaivannäöstä. Ajattelin jo luovuttaa, mutta työ on minulle tärkeää, koska minun on elätettävä lapseni. Palkka ei kuitenkaan riitä ruokaan ja muihin päivittäisiin menoihin. Lapset eivät aina pääse kouluun, koska raha ei riitä bussilippuihin. En voi tehdä mitään muuta kuin töitä, koska ei ole rahaa – eikä aikaakaan, koska palaan aina vasta pimeän tullen.
”Kärsimme epäoikeudenmukaisuuksista
joka päivä”
Ponnistelen taatakseni lapsilleni mahdollisimman hyvän elämän, koulutusta ja mahdollisuuksia. Jos minulla olisi enemmän aikaa, menisin iltaisin talouskurssille, jotta minusta tulisi kotitaloustöiden ammattilainen. Lisäksi opettelisin vähän englantia. Lopetin aikanaan koulunkäynnin, koska minulla ei kuitenkaan olisi ollut mahdollisuutta toisen asteen koulutukseen. Kerran minulta meni kielitaidottomuuden takia sivu suun hyväpalkkainen työpaikka tanskalaisperheen lapsenvahtina.
Uskon, että jos kotiapulaisille olisi koulutuskeskuksia ja kunnollisia työnvälitystoimistoja, voisimme ansaita enemmän, ja meitä arvostettaisiin ja kohdeltaisiin kunnioittavammin. Olisi myös tärkeää, että kotiapulaisten ammattiliitto tekisi kaikkensa puolustaakseen oikeuksiamme, koska kärsimme epäoikeudenmukaisuuksista joka päivä.
Josina Jacinto, Muhalaze, Mosambik
Kirje on julkaistu myös SASKin Työmaana maailma -lehdessä. Voit tilata kahdesti vuodessa ilmestyvän lehden lähettämällä sähköpostia osoitteeseen viestinta@sask.fi
*****
Lahjoittamalla autat Josinaa
SASK tukee vielä pientä Mosambikin kotiapulaisten liittoa Sinediä. Tuen avulla se on pystynyt luomaan suhteet valtionhallintoon ja neuvottelemaan kotien työntekijöille oikeuden sosiaaliturvaan, esimerkiksi palkallisiin sairausvapausiin ja äitiyslomiin sekä eläkkeisiin.
Ne ovat huimia saavutuksia, mutta vasta pieni osa Mosambikin kymmenistä tuhansista kotitalouksien työntekijöistä pääsee hyötymään eduista. Suurin osa ei tiedä niistä. Myös sosiaaliturvamaksun maksaminen kohtuuttoman pienestä palkasta on monille ylivoimainen kynnys. Siksi tukeamme tarvitaan!
Lahjoita ja varmista parempi elämä toimeentulostaan kamppaileville naisille Mosambikissa ja neljässä muussa maassa, joissa SASK tukee heitä!
