SASKin Pelin hinta -seminaarissa ladottiin pöytään paljon puhuvia lukuja.

Qatarissa kansalaisia on noin 300 000, mutta siirtotyöntekijöitä on kaikkiaan kaksi miljoonaa. Heistä puolet työskentelee rakennusalalla. Etenkin rakennusalan työntekijät asuvat useimmiten ahtaissa parakkileireissä, joista pienimmässäkin heitä elää 50 000.

Vain kuusi prosenttia maan rakennustyömaista on tulevien MM-kisojen stadioneita. Kun kisat ovat ohi, Qatarin rakennusteollisuudessa työskentelee edelleen lähes miljoona siirtotyöläistä, ja toinen mokoma muilla aloilla kuten kotiapulaisina tai kuljetusalalla.

”Meillä on puoli vuotta aikaa”

– Keskustelun avaaminen on helpompaa kuin sen jatkaminen.

Entisen ammattijalkapalloilijan Timo Furuholmin lausahdus Helsingissä perjantaina 8. huhtikuuta järjestetyssä seminaarissa kuvaa hyvin tilannetta Qatarin jalkapallon MM-kisojen ympärillä.

Ihmisoikeusongelmat on nostettu esiin, niihin on onnistuttu puuttumaan, mutta miten jatkaa ja pitää yllä positiivista kehitystä myös kisojen jälkeen?

Kansainvälisen rakennusalan liittojen kattojärjestön BWI:n pääsihteeri Ambet Yuson muisteli vierailuaan Qatarissa siirtotyöntekijöiden asunnoissa, joissa majoittui 10–15 miestä yhdessä huoneessa. Tapaamiseen osallistui myös jalkapalloilijoita eri joukkueista.

Työntekijät kyselivät, tulevatko pelaajat tapaamaan meitä ja ovatko järjestöt täällä myös kisojen jälkeen. Eikä kukaan osannut vastata.

– Sitten kun me emme enää ole siellä, heillä on oltava työkalut, joita me olemme olleet luomassa, Yuson totesi.

Siirtotyöläisten keskus tavoitteeksi

Merkittävät yhteydet Qatarin hallinnon ja kansainvälisten liittojen ja järjestöjen välille ovat rakentuneet hitaasti mutta sinnikkäästi vuodesta 2010, jolloin Qatarille myönnettiin kisäisännyys. Työntekijöitä orjuuttavan kafala-järjestelmän purkaminen ja työlainsäädännön uudistukset ovat sen työn tulosta.

– Meillä on puoli vuotta aikaa, ja ne ovat tärkeitä kuukausia. Meidän on asetettava paljon painetta, jotta uudistukset jäisivät elämään kisojen jälkeenkin.

Eikä kehityksen ole tarkoitus rajoittua vain Qatariin.

– Sen on säteiltävä koko Persianlahden alueelle. Monikansalliset yritykset sijoittavat sinne tulevissakin urheilukisoissa, ja heille on kerrottava, että vastuullisuus velvoittaa, Yuson sanoi.

Työsarkana viime metreillä on myös siirtotyöläisten keskus, jonka BWI kumppaneineen haluaa perustaa Qatariin pysyvästi. Keskuksen on määrä tarjota siirtotyöntekijöille laillinen ja virallinen paikka, jossa he voivat puhua vapaasti, saada tukea ja tavata toisiaan.

Palloliitto: Pelaajan ei pidä joutua pohtimaan osallistumistaan ihmisoikeustilanteen takia

Suomen Palloliiton puheenjohtaja Ari Lahti totesi joutuneensa jo pestinsä alussa ottamaan asioista selvää ja pohtimaan omaa suhdettaan niihin. Kun jalkapalloilija Riku Riski alkuvuodesta 2019 kieltäytyi ihmisoikeustilanteeseen vedoten osallistumasta Huuhkajien harjoitusleirille Qatarissa, Lahti antoi päätöksestä aluksi hiukan ihmetteleviä lausuntoja.

– Jouduin katsomaan peiliin ja menemään syvälle siihen, että mikä on roolini tässä. Riku Riskin tapauksen kohdalla kävi selväksi, että kyllä minun on otettava vastuu siitä, ettei pelaajien tarvitse miettiä, voivatko osallistua johonkin ihmisoikeustilanteen takia.

Qatarin kisoihin liittyvät ihmisoikeusloukkaukset ovat nostaneet aiheen yhä enemmän myös ammattipelaajien agendalle. Vaikka urheilijoiden tehtävä on urheilla, jalkapalloilijat eivät näe työtään ihmisoikeuskysymyksistä riippumattomana.

Jalkapallon Pelaajayhdistyksen toiminnanjohtaja Panu Aution mielestä pelaajien kiinnostus vain kasvaa. Riku Riskin, Huuhkajien kapteenin Tim Sparvin ja hyökkääjä Linda Sällströmin kaltaiset esimerkit antavat rohkeutta.

– Kun status on riittävän iso, on helpompaa avata suu, hän tosin myöntää.

Aution mukaan ihmisoikeuksista puhuminen ei edelleenkään kirvoita aina aplodeja urheilupiireissä.

– Olen itsekin ollut viimeisen puolen vuoden aikana tilanteessa, jossa minulle on todettu, että ”pitäisikö sun nyt vaan keskittyä niihin peleihin”.

”Ei mikään side-kick”

Seminaarissa ihmisoikeuksia puolustavaan joukkueeseen nousi laaja kattaus tahoja, joilla on mahdollisuuksia vaikuttaa. Yksi tärkeä pelaaja on politiikka. Presidentti Tarja Halosen ja ulkoministeri Pekka Haaviston videotervehdysten lisäksi SDP:n kansanedustaja Niina Malm painotti kansainvälisen ay-liikkeen voimaa. Hän muistutti, ettei Suomikaan ollut demokratia silloin, kun ay-liikettä tänne perustettiin.

– Ay-liikkeellä on Qatarissa verkosto valmiina. Se on pieni mutta mahdollinen alku, vaikka liitot ovat Qatarissa vielä laittomia.

Ihmisoikeusliiton toiminnanjohtaja Kaari Mattila huomautti, että politiikassa vaikutetaan asioihin pitkällä aikavälillä, joten työhön on myös sitouduttava järjestelmällisesti.

– Ihmisoikeudet ovat ulkopolitiikan kovinta ydintä, ei mikään side-kick. Qatarinkin tilanne paranee, jos muut maat sitoutuvat työhön systemaattisesti.

”FIFAn pantava toimeen omat ihmisoikeuslinjauksensa”

Ihmisoikeuksia puolustavien joukkueeseen tarvitaan kansallisten lajiliittojen lisäksi myös FIFA. Kaari Mattila ei jakanut Ari Lahden uskoa kansainvälisen lajiliiton vilpittömyyteen ihmisoikeuksien tavoittelussa. Mattila muistutti, että Venäjän MM-kisojen kohdalla FIFAn kiinnostus ihmisoikeuskysymyksiin oli vähäistä.

– FIFAlta pitäisi penätä vastuuta panna toimeen heidän omia ihmisoikeuslinjauksiaan.

Mattila oli myös hiukan huolissaan yhden joukkueen jäsenen, eli median, taktisista taidoista. Kun journalistit sankoin joukoin lähtevät Qatariin, heidän on hyvä olla perillä siitä, miten tiedusteluvaltiossa on huomioitava esimerkiksi haastateltavien turvallisuus. Toimittajien ei myöskään pidä kisojen jälkeen kääntää siirtotyöntekjöille selkäänsä.

Ilta-Sanomien urheilutoimittaja Juha Kanerva tuskin tähän syyllistyy. Urheiluhistorian asiantuntijana hän luotasi seminaariyleisölle menneiden aikojen kisojen esimerkkejä siitä, miten tärkeitä ihmisoikeuskysymyksiä on uutisoinnissa sivuutettu.

– Toimittajat tyytyivät vallitsevaan tilanteeseen. Nyt mediakin on alkanut pikkuhiljaa ottamaan vastuuta.

Boikotin ei pitäisi olla ratkaisu

SASKin seminaarissa sai ääneensä kuuluviin myös tärkeä pelaaja, jota ei yleisessä keskustelussa ehkä aina noteerata, vaikka se otteluissa ääntä pitääkin. Nimittäin jalkapallon kannattajat.

Suomen Maajoukkueen Kannattajat ry:n Hanna Repo Jamalin mukaan kannattajia ei pidä unohtaa, kun asioista keskustellaan ja päätöksiä tehdään.

– Korona-aikana on nähty, millaisia ne matsit ovat, kun yleisöä ei ole paikalla. Ajattelen, että on pyrittävä ennakoimaan asioita niin, ettei boikotti ole kannattajillekaan vaihtoehto, jota joudutaan harkitsemaan.

Repo Jamalin mielestä Huuhkajien kannattajien otteluissa hoilaaman laulun sanoihinkin voisi kehitellä lisäsäkeitä: ”Pohjoiskaarteessa, tai missä vaan, missä ihmisoikeudet ja kestävä kehitys muistetaan…”

Teksti: Sini Saaritsa
Kuvat: Lassi Kaaria