Päivän viettäminen 3. joulukuuta muistuttaa, että yhteiskunnan tulee olla paikka, jossa kaikilla on mahdollisuus elää itsenäisesti, osallistua ja saada tarvitsemiaan tukipalveluja. Yhteistyö ja osallisuus ovat keskeisiä tekijöitä esteettömyyden ja yhdenvertaisuuden edistämisessä.
Teemapäivän nimi on suomeksi edelleen kansainvälinen vammaisten päivä, vaikka englanniksi siitä puhutaan vammaisten henkilöiden päivänä. Kielenkäyttö on kuitenkin myös Suomessa muuttunut sitten vuoden 1992, jolloin YK:n teemapäivää vietettiin ensimmäisen kerran. Puhuminen ihmisistä tai henkilöistä korostaa sitä, että jokainen on ensisijaisesti ihminen, ja osalla ihmisistä on jokin vamma. Mutta vamman ei pitäisi määritellä ihmisen koko olemusta vaan olla ymmärrettävissä vain henkilön yhtenä ominaisuutena.
YK:n yleissopimus edellyttää valtioilta yhdenvertaista kohtelua
Vammaisten ihmisten oikeudet ovat olennainen osa ihmisoikeuksien kokonaisuutta. YK hyväksyi vuonna 2006 vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen (CRPD, Convention on the Rights of Persons with Disabilities). Se tähtää vammaisten ihmisten täysivaltaiseen osallisuuteen yhteiskunnassa.
Sopimus edellyttää valtioita tekemään muutoksia, jotka mahdollistavat vammaisten henkilöiden yhdenvertaisen kohtelun ja oikeuden elää ilman syrjintää. Toisin sanoen yhteiskunnan ja elinympäristön tulee sopeutua ihmisiin eikä päinvastoin.
Päivä muistuttaa siitä, että vammaisuus ei ole este täysipainoiselle elämälle. Sen sijaan, että vammaiset ihmiset suljettaisiin yhteiskunnan ulkopuolelle, tulisi kehittää esteettömiä ympäristöjä, joissa jokaisella on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa.
Esteettömyys ja saavutettavuus mahdollistavat arjen
Esteettömyys ei tarkoita vain fyysisten esteiden poistamista, kuten liuskoja portaissa ja kapeiden ovien leventämistä, vaan myös digitaalisen ympäristön ja yhteiskunnallisten rakenteiden saavutettavuuden parantamista.
Esimerkiksi digitaalisten palvelujen ja verkkosivujen tulee olla suunniteltu niin, että ne ovat saavutettavissa kaikille käyttäjille – myös niille, jotka tarvitsevat apuvälineitä tai muuta tukea käyttöönsä.
Tarvitaan inklusiivisia työpaikkoja
Työelämässä on tärkeää luoda inklusiivisia työpaikkoja, joissa vammaiset ihmiset voivat tehdä työtä omien kykyjensä mukaan. On tärkeää, että kaikki voivat osallistua täysipainoisesti oman elämänsä ja toimeentulonsa rakentamiseen ja koko yhteiskunnan kehittämiseen.
Työpaikan fyysinen ympäristö, työnteon puutteelliset järjestelyt tai työnantajien ja kollegojen asenteet eivät saisi estää vammaisia henkilöitä pääsemästä työmarkkinoille samoin ehdoin ja oikeuksin kuin muutkin. Kohtuulliset mukautukset työympäristöön vaativat lopulta enemmän hoksaamista kuin massiivisia investointeja.
Asennemuokkauksen paikka
Vaikka monissa asioissa on edistytty, vammaiset ihmiset kohtaavat yhä ennakkoluuloja ja stereotypioita. Valitettavasti monissa maissa vammaisuus voi edelleen johtaa syrjintään ja väheksymiseen. Tämän vuoksi on tärkeää kannustaa kaikkia kansalaisia tarkastelemaan vammaisten henkilöiden elämää ja mahdollisuuksia uudesta näkökulmasta.
Vammaisuuden ei tarvitse olla este, vaan se voi olla osa rikasta ja monimuotoista identiteettiä. Vamman kanssa elävät voivat olla asiantuntijoita, taiteilijoita, urheilijoita, johtajia, mitä vain – aivan kuten kuka tahansa muukin.
Mitä SASK tekee?
SASK ryhtyi paneutumaan aiheeseen vuonna 2022 järjestämällä yhteistyössä vammaisjärjestöjen kanssa koulutusta henkilöstölleen ja vapaaehtoistoisilleen sekä kokoamalla ja jakamalla tietoa asiasta.
Vammaisten henkilöiden tilanteesta keskusteltiin globaalin etelän yhteistyökumppanien kanssa ja rohkaistiin kiinnittämään huomiota esteettömyyteen hanketyössä maailmalla. Havaittiin, että globaalin etelän liitoilla on halua tarttua toimeen, mutta keinot ovat vielä etsinnässä eikä tietoisuus asian tärkeydestä välttämättä ole kovin korkealla tasolla.
Vuonna 2023 päätettiin toteuttaa aiheesta tutkimus Sambiassa. Selvitystyön suositusten pohjalta rakennettiin kahden vuoden pilottihanke, jossa ammattiliitot ja vammaisjärjestöt työskentelevät yhdessä ja toisiltaan oppien. Lyhyessä ajassa on nähty tehokasta toimintaa ja hyviä tuloksia.
Asennekasvatus liitoissa ja työpaikoilla alkaa kantaa hedelmää, ja on järjestetty esimerkiksi koulutusta asiaan vaikuttaville tahoille, kuten median edustajille. Työnantajiin, viranomaisiin ja päättäjiin vaikutetaan keskusteluin ja tietoa jakamalla. Liitot myös sisällyttävät vammaisuuteen liittyviä asioita työehtoneuvotteluihin yhdessä laadittujen ohjeistusten ja neuvotteluoppaiden avulla.
Kun Sambian pilotista saatiin lupaavia esimerkkejä mahdollisuuksista, työtä päätettiin laajentaa Brasiliaan ja Indonesiaan. Näiden maiden tutkimukset ovat juuri marraskuun 2024 lopulla valmistuneet, ja ne julkaistaan Suomessa ensi vuoden alussa.
Niissä tunnistettiin monia kaikille kolmelle maalle yhteisiä piirteitä.
- Lainsäädäntö on kaikissa tutkituissa maissa kohtuullisen hyvä, mutta sen on noudattaminen vajavaista halukkuuden, asenteiden tai resurssien vähyyden takia.
- Kaikkialla ympäristön esteet ja asenteet luovat syrjintää ja ulkopuolisuutta ja ovat omiaan sysäämään vammaiset henkilöt marginalisoituun asemaan työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa.
- Ammattiliitoilla ja muilla toimijoilla on halua toimia ja etsiä vaikuttamisen keinoja. Paikoin työ on jo melko pitkällä tai ainakin alullaan. Tästä toimii esimerkkinä Brasilian keskusjärjestö CUTin vammaisten työntekijöiden koalitio.
SASK on tukenut keskinäistä oppimista maiden sisällä ja välillä verkostoimalla kolmen maan toimijat keskenään.
Tarja Valtonen
Ensi vuonna SASK nostaa viestinnässään ja muussa toiminnassaan esiin vammaisten ihmisten asemaa työelämässä. Aihe on ensi vuonna kärkiteemamme, jotta saamme lisää huomiota tälle liian vähän käsitellylle asialle. SASKin näkökulma on globaali, mutta haasteet ovat aika lailla yhteisiä Suomessa ja globaalissa etelässä.
