Kansainvälisen Puhtaat vaatteet -verkoston, Intian tekstiilialan ammattiliiton ja Indian Committee of Netherlandsin tuore raportti nostaa esille nuorten naisten huonot työolot Bangaloren tekstiilitehtailla Intiassa. Raportin mukaan työolot täyttävät jopa viisi yhdestätoista Kansainvälisen työjärjestö ILO:n määrittämistä pakkotyön merkistä.
Tutkimukseen valitut kolme tehdasta työllistävät noin 4000 ihmistä Bangaloressa. Tehtailta tilaavat tunnetut länsimäiset vaatebrändit, kuten Benetton, Calvin Klein, C&A, Gap, H&M ja Levi’s Strauss. Vaatebrändien reaktiot raportin löydöksiin ovat vaihdelleet suuresti, eikä osa tunnista ongelmia.
Liikkumista rajoitetaan
Bangaloren tekstiiliteollisuus työllistää kymmeniä tuhansia siirtotyöläisiä, joista suurin osa on naisia ja monet alaikäisiä. Välitysfirmat lupaavat heille 65–105 dollarin palkan sekä ilmaisen majoituksen ja ruuan. Kun he koulutuksen jälkeen muuttavat Bangaloreen, tarjolla on majoitus ahtaissa huoneissa, mitätön palkka ja pitkät työajat. Haastatellut työntekijät kertovat myös, että heidän liikkumistaan rajoitetaan.
Työntekijöiden oikeudet taattava
SASKin Etelä-Aasian koordinaattori Manoranjan Pegu ei ole yllättynyt raportin löydöksistä. Hän painottaa, että tehtailla on taattava oikeus järjestäytyä ammattiliittoihin ja neuvotella työehdoista. ”Yritysten tulisi vaatia tehtailta työntekijöiden oikeuksia edellyttävien toimintaohjeiden allekirjoittamista.”, Pegu huomauttaa. ”Yritysten tulisi myös lopettaa yhteistyö niiden tehtaiden kanssa, jotka eivät kunnioita ehtoja.”
Otteita raportista
”Uma kävi aiemmin koulua ja auttoi äitiään, mutta nyt hän ompelee mekkoja ja urheiluvaatteita kuutena päivänä viikossa H&M:lle, Benettonille, C&A:lle, Calvin Kleinille ja monille muille isoille kansainvälisille brändeille. Tavoite on sata vaatekappaletta tunnissa. Hänen kaltaiselleen alaikäiselle (Uman kaverit muistuttivat, että hän on 18-vuotias, mutta hän osoittautuikin 15-vuotiaaksi) työskentely tehtaassa kaukana kotoa on vaikeaa. Hän kaipaa perhettään ja ystäviään, jotka ovat tuhansien kilometrien päässä.”
”Siirtotyöläisten asuntoloita vartioivat naisvahdit, joista osa asuu itsekin asuntolassa. Vartijat ovat yleensä miehiä, joilla on päivä- ja iltavuorot. Vahdit ja vartijat ovat yleensä yrityksen työntekijöitä, ja heidän tehtävänsä on valvoa työntekijöiden vapaa-aikaa asuntoloiden ulkopuolella. Asukkaat eivät saa lähteä asuntolasta arki-iltaisin.”
Lue koko raportti englanniksi.
SASK on osa Puhtaat vaatteet -verkostoa, joka parantaa tekstiilityöntekijöiden oloja ympäri maailmaa.
