Kolumbian rauhansopimus allekirjoitettiin tällä viikolla ja kansa on juhlinut kaduilla jo moneen kertaan. Silti rauhaan vaaditaan virallisesti vielä kansan tuki. Maan ay-liike kampanjoi näkyvästi kyllä-äänien puolesta ensi sunnuntain kansanäänestyksessä.
Suomesta käsin tuntuu vaikealta ymmärtää, miksi rauhasta pitää äänestää. Eikö rauha ilman muuta ole parempi vaihtoehto kuin sota? Kolumbiassa sisällissota hallituksen ja vasemmistosissien välillä on kuitenkin kestänyt peräti 52 vuotta – kaksi kokonaista sukupolvea ei oikeastaan tiedä, mitä rauha on. Koska sodan on annettu jatkua näin pitkään, monikin taho on uskonut sodan olevan tavalla tai toisella sen etu. Siksi kansan enemmistön tuki on rauhan ehdoton edellytys.
Ammattiliitot joutuivat sodassa kärsijän rooliin, vaikka moni ay-vaikuttaja valitsi ay-liikkeen juuri siksi, että se on rauhanomainen tapa edistää oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. Toinen vaihtoehto olisi ehkä ollut liittyä sissiryhmään.
Työntekijöiden oikeuksien puolustajat on siitä huolimatta koettu uhaksi ja heitä vastaan on hyökätty enemmän ja rajummin kuin missään muualla maailmassa. Vuodesta 1977 Kolumbiassa on murhattu yli 3000 ay-aktiivia.
Rauhanagenda Suomen ay-liikkeen tuella
Ay-liike asemoi itsensä rauhan puolestapuhujaksi näissä viimeisissä rauhanneuvotteluissa jo vuonna 2014. Silloin kolme suurinta keskusjärjestöä linjasivat yhdessä tukevansa rauhanneuvotteluja ja päättivät rakentaa yhteisen rauhanagendan. Siinä ne saivat tukea Suomesta.
SASK koordinoi vuosina 2014–2015 hanketta, jossa tuettiin ay-liikkeen rauhanprosessia. Suomalaisella tuella perustettiin ”rauhankouluja” ja tehtiin selvityksiä esimerkiksi siitä, millä keinoin muut sodasta kärsineet maat ovat selvinneet yhtenäisinä eteenpäin.
Rauhan tematiikkaa on nostettu ihan konkreettisesti työpaikkatasolle, osaksi työehtosopimusneuvotteluja. Niissä isoja työnantajia on velvoitettu rahoittamaan kansallisia ja paikallisia rauhankokouksia.
Ay-liikettä tukevan tutkimus- ja koulutuskeskus ENSin edustaja Viviana Osorio korostaa, että kunnon työolosuhteet ovat keskeinen tekijä, jotta rauha olisi pysyvä.
– Tämä tosiasia on tunnustettu yhteiskunnassa hyvin laajalti. Vain kunnon työpaikkoja luomalla pääsemme eroon sosiaalisesta epätasa-arvosta, joka on yksi konfliktin tärkeimmistä syistä. Ammattiliitot ovat juuri niitä organisaatioita joilla on laillinen oikeus toimia työntekijöiden oikeuksien puolesta.
Menetetty sukupolvi mukaan
Viime vuonna Kolumbian keskusjärjestöt ottivat rauhan pääteemakseen. Osorio pitää sitä tärkeänä askeleena.
– Ay-liike luo sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Ja se pystyy käymään vuoropuhelua muiden sosiaalisten toimijoiden kuten nais- ja opiskelijajärjestöjen kanssa.
Osorio kertoo, että sodan ja pelon vuoksi on oikeastaan menetetty yksi kokonainen sukupolvi, joka ei ole liittynyt liittoihin.
– Nyt nuoret ja naiset täytyy saada mukaan. Nuorisotoiminta ja naisasia nähdään helposti kokeneempien sukupolvien tai miesten vastustamisena, vaikkei siitä ole kyse. On uskallettava ottaa esille uusia teemoja, jos ay-liike halutaan pitää elinvoimaisena – pysyvän rauhan rakentajana.
Kolumbian rauhasta neuvoteltiin neljä vuotta Havannassa, Kuubassa. Maan presidentti ja suurimman sissiliikkeen Farcin johtaja allekirjoittivat sopimuksen 26. syyskuuta. Farcista tulee poliittinen puolue. Muut sissijärjestöt saattavat kuitenkin jatkaa toimintaansa.
Teksti: Laura Ventä
Kuva: Antti Sadinmaa
