Olemme Maxaquenessa, Mariana Nomisa Manhisen kotikulmilla. Pimeällä alue Mosambikin Maputossa ei ole turvallinen.
Mariana jakaa pienen asuntonsa äitinsä, poikansa, veljensä ja veljenpoikansa kanssa. Hän työskentelee kotiapulaisena, kuten joka 25. nainen maailmassa. Kansainvälisen työjärjestö ILOn arvion mukaan kotiapulaisia on yhteensä 67 miljoonaa, ja suurin osa heistä on naisia. Määrä kasvaa koko ajan, mitä selittää sekä työvoiman liikkuvuus että tuloerojen kasvu.
”Talon vessaan oli minulta pääsy kielletty”
Mariana on elättänyt itsensä kotiapulaisena jo 13 vuotta, vaihtelevissa olosuhteissa.
– Työskentelin ennen talossa, jonka emäntä kontrolloi kaikkea. Tein kymmenen tunnin työpäiviä enkä saanut vapaata edes kansallisina vapaapäivinä. Talon vessaan oli minulta pääsy kielletty.
Palkkauksesta kysyttäessä Mariana nauraa.
– Eihän sitä koskaan ole tarpeeksi. Pienin mitä olen saanut, on tuhat meticalia (noin 18 euroa) kuussa. Nyt saan enemmän ja työpäivätkin ovat kohtuullisia. Olen onnellinen.
Väkivalta yleistä
Marianan elämä muuttui, kun hän liittyi kotiapulaisten ammattiliittoon. Sitä kautta hän sai tietää, mihin kaikkeen työntekijällä on oikeus. Minimipalkkaa alalla ei edelleenkään ole, mutta muuten laki takaa kotiapulaisille kelvolliset työolot – periaatteessa.
Käytännössä laki tunnetaan huonosti ja sitä noudatetaan hyvin harvassa työpaikassa. Tai siis kodissa.
Kotiapulaiset joutuvat tänäkin päivänä kokemaan ala-arvoista kohtelua, eikä väkivalta ja seksuaalinen häirintäkään ole harvinaista. WC:n käyttökielto toistuu monien tarinoissa. Samoin se, että koko päivänä ei saa syödäkseen.
”Emäntä laski riisit ja kalat”
– Se oli kauheaa. Työpäivät olivat aamuseitsemästä iltakahdeksaan, mutta minä en saanut mitään. Jouduin nälkäisenä kokkaamaan muille, mutta emäntä laski riisit ja kalat, etten vain ottaisi itselleni mitään, kertoo Etelvina Edmundo Macuácua.
Hänkin löysi liiton ja sai sitä kautta tukea. Nyt hän on aktiivisesti mukana liiton toiminnassa ja vastaa sen taloudesta. Mitä minimaalisin resurssein toimiva liitto sitten pystyy jäsenilleen tarjoamaan?
– Tärkeintä on tieto ja rohkeus. Jaamme tietoa kotiapulaisten oikeuksista ja autamme kamppailussa. Vaatii hurjasti rohkeutta ottaa omat oikeutensa esille kaltoin kohtelevan työnantajan kanssa.
”Kun synnytys alkoi, hänen piti silti vaan mennä töihin”
Macuácua kertoo raskaana olevasta naisesta, joka joutui tekemään hyvin raskasta työtä viimeiseen asti, jopa kantamaan vettä seitsemänteen kerrokseen.
– Kun synnytys alkoi, hänen piti silti vaan mennä töihin. Lopulta hän pääsi sairaalaan niin myöhään, että menetti lapsen. Tämä tapaus on porautunut meidän kaikkien mieliin.
Lapset nousevat tämän tästä esiin kotiapulaisten puheissa. Ei ole aikaa olla lasten kanssa, ei ole varaa kouluttaa heitä, ei edes varaa hankkia perheelle kunnon ruokaa. Ja mihin laittaa lapset, kun itse on töissä?
”Kiitän Jumalaa, että olen edelleen hengissä”
Nyt 50-vuotias Laura Tembe Manhise joutui aikanaan jättämään kaksivuotiaan lapsensa yksin kotiin aamupäiviksi, kun isommat lapset olivat koulussa.
– Iltapäivät he olivat keskenään, Manhise sanoo ja katsoo tiukasti silmiin.
– Tein töitä intialaiselle perheelle, joka lukitsi minut sisään lähtiessään töihin. Työaika oli seitsemästä puoli seitsemään illalla, mutta vain teoriassa, sillä en päässyt talosta pois ennen kuin he tulivat töistä kotiin. He olivat usein myöhässä.
Entä jos syttyy tulipalo? Laura tiedosti kyllä riskit, mutta silloin hänellä ei ollut voimavaroja neuvotella työnantajan kanssa.
– Kiitän Jumalaa, että olen edelleen hengissä.
Tänä päivänä myös Laura Manhise toimii aktiivina liitossa.
Auttaminen tuntuu antavan liiton aktiiveille uskomatonta voimaa. He kertovat olevansa kuin eri ihmisiä nyt kun tuntevat oikeutensa, pystyvät puolustamaan niitä ja auttamaan vielä muitakin. Kukaan ei halua seuraavien sukupolvien joutuvan kokemaan samaa kuin he itse ovat kokeneet.
Oikeus sosiaaliturvaan
Mosambik ei ole ainoa maa, jossa kotiapulaiset ovat alkaneet taistella oikeuksistaan. Kansainvälisellä tasolla merkittävä läpimurto tehtiin vuonna 2013, kun ILOn yleissopimus 189 kotiapulaisten oikeuksista astui voimaan. Sitä ei ole ratifioitu vielä Mosambikissa, mutta edistystä on tapahtunut muissa kysymyksissä.
Pienillä resursseilla toimivassa kotiapulaisten liitossa SINEDissä on helppo aistia vahva yhdessä tekemisen meininki. He kajauttavat jopa oman kotiapulaisten laulunsa, tietenkin moniäänisesti. Tehtävää toimistolla on paljon, mutta tällä hetkellä he keskittyvät kotiapulaisten sosiaaliturvan ja minimipalkan parantamiseen. Läpimurto tehtiin viime kesänä, kun kotiapulaisille tuli lain edessä samanlainen oikeus sosiaaliturvaan kuin muillakin työntekijöillä. Siitä on hyvä jatkaa.
SASK tukee kotiapulaisia kolmella mantereella. Lue lisää osoitteessa www.kotiorjat.fi.
Sinäkin voit auttaa. Tue taistelua kotiapulaisten oikeuksien puolesta.
Teksti ja kuvat: Laura Ventä
Lue koko artikkeli Työmaana maailma -lehdestä 1/2017.
