Eteläisessä Afrikassa sijaitseva Mosambik on yksi maailman köyhimmistä valtioista. Maan kotiapulaisista suurin osa elää pääkaupunki Maputossa. Heidän työpäivänsä ovat usein 12-tuntisia, ja töitä tehdään kuutena päivänä viikossa. Työmatka saattaa kestää jopa muutaman tunnin. Iso osa kotiapulaisista on naisia, moni heistä yksinhuoltajaäitejä.
Paikallinen kotiapulaisten liitto SINED on kampanjoinut pitkään kotiapulaisten oikeuksien puolesta. Vuonna 2016 saavutettiin tärkeä merkkipaalu, kun kotiapulaiset saivat oikeuden sosiaaliturvaan. Tällä hetkellä puolet SINEDin jäsenistä on rekisteröityneenä sosiaaliturvajärjestelmään, joka takaa turvaa sairauden, äitiyden tai perheenjäsenille kuoleman varalta.
Koronapandemia kurittaa kotiapulaisten perheitä
Maailmanlaajuinen koronapandemia on lisännyt työttömyyttä, niin myös Mosambikissa. Monen kotiapulaisen puoliso on menettänyt työnsä ja perheet ovat entistä riippuvaisempia kotiapulaisena työskentelevän puolison pennosista. Kotiapulaisten palkka on suhteellisen pieni: 1500–5000 (18€–60€) meticalia kuukaudessa. Työpaikan ja kodin välillä kulkemiseen kotiapulaiset käyttävät useimmiten julkisia kulkuneuvoja, joissa tartuntariski on suurempi. Osa työnantajista onkin asettanut kotiapulaiset mahdottoman valinnan eteen: heidän on joko pysyttävä työnantajan tiloissa koko pandemian keston ajan tai lopetettava työt työnantajan palveluksessa.
Ammattiliitto SINED on tarjonnut jäsenilleen suojavarusteita sekä ajankohtaista tietoa pandemiatilanteessa.
SASK on tukenut ammattiliitto SINEDiä muun muassa tarjoamalla koulutusapua sekä tukemalla liittoa kampanjoinnissa.
Nenäpäivävaroilla tukea kotiapulaisille
Nenäpäiväkampanjassa kerätyt rahat menevät SASKille ja kahdeksalle muulle järjestölle. SASKin työssä tuetaan työtä kotiapulaisten hyväksi kolmella eri mantereella: Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Kotiapulaiset ovat yhteiskunnassa monesti heikoimmassa asemassa, sillä he työskentelevät neljän seinän sisällä yksityiskodeissa, jolloin heidän työolojensa valvonta on vaikeaa. Monessa maassa, esimerkiksi Kolumbiassa, he ovat monella tapaa syrjittyjä. Kotiapulaiset ovat monesti afrokolumbialaisia tai konfliktialueilta pakkomuuttaneita.
Auttamalla kotiapulaisia autat heitä saavuttamaan itselleen säälliset työolot ja parempaa palkkaa. Kun aikuiset saavat kunnon korvauksen työstään, on lasten mahdollisuus päästä kouluun ja köyhyyden kierre saadaan katkaistuksi.
Kotiapulaishankkeiden lisäksi Nenäpäivävaroilla tuetaan Kolumbian pienviljelijäyhteisöjen ja perheiden tietoisuutta lasten ja nuorten oikeuksista.
