Obuasin kaupungin laitamilla savinen maa pölyää ja kuuma aurinko hohkaa. Aaltopeltikattoisessa hallissa huhkii parisenkymmentä naista kirkkaanvärisissä vaatteissa, ja hiki virtaa.
Vesiämpäreitä kanniskellaan, suuri prässi pyörii. Osa naisista pakkaa valmiita ”Goldy Special Soap” -nestesaippuapulloja pahvilaatikoihin.
He kaikki ovat kaivosmiesten vaimoja. Monella on selkärepussa lapsi. Naiset ovat ryhtyneet valmistamaan saippuaa sen jälkeen, kun heidän miehensä jäivät työttömiksi.
Lapset jäivät pois koulusta
Muutaman kilometrin päässä lymyilee kaivos metsän keskellä. Se on yksi maailman suurimmista kultakaivoksista. Vielä parikymmentä vuotta sitten kaivos työllisti yli 13 000 kaivosmiestä, jotka ansaitsivat jopa tuplasti Ghanan keskipalkan verran.
Nyt malmihissit keräävät hämähäkin seittejä. Wall Streetin johdannaisista alkaneen laman seurauksena kullan maailmanmarkkinahinta aleni ja joulukuussa 2014 Obuasin kaivos pantiin seisokkiin. Silloin siellä työskenteli vielä 5700 työntekijää, joista 5000 sai potkut. Työpaikkansa saivat pitää lähinnä vartijat ja huoltomiehet.
Alueen asukkaille kaivoksen pysähtyminen on ollut kova paikka. Viiden lapsen äidin, Nafisa Nuhun, 40, mies oli yksi työnsä menettäneistä.
– Koska rahaa ei ole, kolme nuorinta lastani eivät voi käydä koulua, eivätkä vanhemmat jatkaa opintojaan. Joskus meillä on vaikeuksia saada rahat riittämään ruokaan, Nuhu kertoo.
Töitä tarjolla vain digiajan kaivosmiehille
Obuasin kaivoksen omistaa maailman kolmanneksi suurin kultakaivosyhtiö AngloGoldAshanti. Helmikuun lopussa yhtiö ilmoitti, että se avaa kaivoksen uudestaan. Hankkeeseen on tarkoitus investoida 500 miljoonaa dollaria.
Investointi vastaa kooltaan Suomen valtion tämän vuoden kehitysapua. Millainen vaikutus sillä on Obuasin kaivosmiesten työtilanteeseen?
– AngloGold Ashanti kehittää mekanisoitua kaivosta. Totaalisesti erilaista kuin aiemmin. Kehitystyössä käytetään automaatiota työn tehostamiseksi, kaivoksen toimitusjohtaja Eric Asubonteng kertoo ghanalaiselle Business and Financial Times -lehdelle.
Yrityksen arvion mukaan työntekijöitä tarvitaan jatkossa vain 2000–2500, ja syntyvät työpaikat ovat erilaisia kuin ennen.
Automaattiporia ja robottikuorma-autoja ohjataan digitaalisesti. Työ vaatii taitoja, joita Obuasin kaivosmiehillä ei ole.
Työpaikkoja saattaa sen sijaan syntyä toisella puolella maapalloa. Ruotsalaisfirma Sandvik kehittää kaivosautomaatiota ja -robotteja ja sillä on oma toimisto Obuasissa. Sandvikin kaivosrobotteja valmistetaan esimerkiksi Nokialla Suomessa.
Robotit kansoittavat teollisuuden
Obuasin kaivos ei toki ole ainoa paikka, jossa automaation ja digitalisaation takia investoinnit eivät enää luo työpaikkoja vaan työntekijöitä tarvitaan yhä vähemmän. Sama suuntaus on joka puolella maailmaa, erityisesti teollisuudessa.
Vuosi takaperin robotteja oli maailmalla teollisuuden käytössä noin 1,8 miljoonaa, mutta kasvu on nopeaa ja nopeutuu. Vuonna 2016 otettiin käyttöön vajaat 300 000 uutta teollisuusrobottia, Alan kansainvälinen liitto IFR arvioi, että tänä vuonna uusia yksiköitä hankitaan jo yli 400 000. Vuodesta 2011 lähtien robottien määrä on kasvanut nopeammin kuin teollinen tuotanto.
Oxfordin yliopiston ja Citi-pankkiryhmän tekemän selvityksen mukaan esimerkiksi Yhdysvalloissa jopa 47 % työpaikoista on mahdollista korvata automaatiolla seuraavan 20 vuoden kuluessa. Ja kehittyvien maiden kohdalla tilanne on vielä synkempi. Niissä arviolta kaksi kolmesta työpaikasta voidaan täyttää roboteilla.
Automaatio jatkaa köyhyyden kierrettä
Vaikutukset eivät jakaudu tasaisesti. Robotit saattavat ottaa haltuunsa jopa 80 % esimerkiksi tekstiiliteollisuuden työpaikoista, kansainvälinen työjärjestö ILO arvioi. Se olisi huono uutinen esimerkiksi yli 3,5 miljoonalle bangladeshilaiselle tekstiilitehtaan työtekijälle.
Robotisaatio ei laske tuotannon määrää, mutta se muuttaa tuottojen jaon. Kun teollistuminen on tähän asti tarjonnut kehittyvien maiden kansalaisille työtä ja tuloja, tuotot uhkaavat nyt valua robottien omistajille.
Samalla kehittyviltä mailta häviää niiden kilpailuetu – halvemmat työvoimakustannukset. Pitkälle automatisoitunutta teollisuustuotantoa on jo alkanut siirtyä teollisuusmaihin. Kolme neljästä uudesta teollisuusrobotista rakennetaan vain viiteen maahan: Yhdysvaltoihin, Kiinaan, Japaniin, Etelä-Koreaan ja Saksaan.
Esimerkiksi Adidas rakensi uudet kenkätehtaansa Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. 3D-tulostusta hyödyntävissä tehtaissa kengät on mahdollista valmistaa automatisoidusti asiakkaan toiveiden perusteella. Yksilöllisten kenkien toimitus sujuu nopeasti ja halvalla, kun tehdas on lähellä asiakkaita.
Maailmanpankin johtaja Jim Yong Kim pelkääkin, että automaation seurauksena perinteinen reitti pois köyhyydestä on sulkeutunut kehittyvien maiden nenän edessä. Sillä voi olla arvaamattomat seuraukset.
Jos teknologinen kehitys ei tuotakaan ihmiselle parempaa tulevaisuutta, se tulee monissa maissa tarkoittamaan konfliktien, väkivallan, ääriliikkeiden ja lopulta siirtolaisuuden kasvua, Kim sanoi mobiilialan maailmankongressissa helmikuussa.
Nuoria työnhakijoita kohta tuplamäärä
SASKin toiminnanjohtaja Janne Ronkainen muistuttaa, että ”isossa kuvassa” on myös positiivisia puolia, vaikka työpaikkojen katoaminen onkin kehittyville maille suuri haaste.
Työssäkäyvien, äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten määrä on romahtanut. Vielä 1990-luvun alussa yli puolet maailman työssäkäyvistä selvisi hädin tuskin palkallaan, nyt vain noin joka kymmenes työssäkäyvä elää äärimmäisessä köyhyydessä. Lisäksi työpaikkojen määrä on puolitoistakertaistunut.
Kehittyvien maiden tilanne on kuitenkin aiempaa sirpaleisempi: toisissa maissa työvoiman tarjonta kasvaa, toisia uhkaa työvoimapula. Pahin tilanne on Etelä-Aasiassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Niissä väestöräjähdyksen seurauksena työmarkkinoille on tulossa tuplasti enemmän nuoria.
– On selvää, että nämä maat eivät pysty vastaamaan tilanteeseen mielekkäästi, Ronkainen arvioi.
Teollisuus ei ole työtä tekevien tulevaisuus
Tutkija Jussi Impiö ajatushautomo Demos Helsingistä on perehtynyt Afrikan sosioekonomiseen kehitykseen. Hän tuntee myös maanosan start-up-yrittäjien tilanteen. Impiö johti Nokian tutkimuskeskusta Nairobissa kuuden vuoden ajan vuodesta 2007. Vuonna 2013 hän perusti Fuzu-mobiilipalvelun, joka auttaa työnhakijoita etsimään itselleen sopivaa koulutusta ja työnantajia löytämään sopivia työntekijöitä. Palvelulla on kaksi miljoonaa käyttäjää Itä-Afrikassa.
Impiön mukaan vaikuttaa selvältä, että Afrikan kehittyminen ei voi nojautua teollisuustyöpaikkojen tuomaan vaurastumiseen.
– Työmarkkinoille nyt tulevaa nuorisomassaa ei tule teollisuus työllistämään. Se on nyt ohi, hän sanoo.
Impiö ei kuitenkaan usko, että teknologinen kehitys aiheuttaisi vain ongelmia. Afrikassa energisiä ja motivoituneita start-up yrittäjiä on paljon. Vaikka vain yksi sadasta yrityksestä pysyy pystyssä edes paria vuotta, kasvuyrityksiäkin aina löytyy.
– Mahdollisuuksia on enemmän kuin koskaan, Impiö sanoo.
Afrikassa digiloikat ovat isompia
Afrikan vahvuutena on, että kehityksessä voidaan usein loikata vanhentuneiden ratkaisujen yli. Esimerkiksi langaton viestintä yleistyi Afrikassa niin nopeasti, ettei perinteistä kiinteää verkkoa lopulta tarvinnut moniin paikkoihin edes rakentaa.
Toinen esimerkki löytyy pankkisektorilta.
– Keniassa noin seitsemällä prosentilla ihmisistä on oma pankkitili. Loput käyttävät rahansiirroissa M-Pesaa, Impiö kertoo.
M-kirjain viittaa mobiiliin, ja pesa on swahilia ja tarkoittaa rahaa.
Energiantuotannossa Afrikassa yleistyvät massatuotannon seurauksena halventuneet aurinkopaneelit.
– Kun länsimaissa vasta suunnitellaan hajautettua energiantuotantojärjestelmää, se jo rakentuu Afrikassa, Impiö sanoo.
Mobiili-internet ja aurinkopaneelit tarkoittavat, että yhä useammalla on mahdollisuus käyttää esimerkiksi digitaalisia oppimateriaaleja. Se on huikea parannus. Tällä hetkellä ammattikoulutuksen sisällöt laahaavat 1970- ja 80-luvuilla, eikä opeista ole juuri hyötyä työelämässä.
Digitalisoituminen tarjoaa mahdollisuuksia myös jakamistaloudelle. Afrikassa esineiden yhteiskäytöllä on pitkät perinteet.
– Digitaalisuus mahdollistaa niukkojen resurssien jakamisen. Me täällä tähtäämme pois yksityisistä autoista ja porakoneista. Afrikassa se on monesti lähtökohta, Impiö sanoo.
Afrikan tulevaisuus lepää ruokatuotannossa
Impiö uskoo, ettei digitalisaation aiheuttamia muutoksia tulla useimmissa Afrikan maissa kokemaan romahduksena, vaan kehityksen suunnan hakemisena. Hän arvioi, että ratkaisu löytyy yrittäjyydestä ja kasvavasta keskiluokasta. Nopeasti kasvaville sisäisille markkinoille palvelujen ja perushyödykkeiden tuottaminen on kannattavaa puuhaa.
– Kolme vuotta sitten esimerkiksi säilykepurkkiteollisuus kasvoi 600 prosenttia, Impiö kertoo erään sijoittajan kertoneen hänelle haastattelussa.
Eniten kasvumahdollisuuksia Afrikassa on juuri ruokatuotannon arvoketjun varrella. Maailmanpankin arvion mukaan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on 200 miljoonaa hehtaaria viljelykäyttöön otettavaksi sopivaa maata ja vain 2 % uusiutuvista vesivaroista on käytössä.
Kilpailukykyinen ruokatuotanto vaatisi tilakoon kasvattamista ja koneellistamista.
– Se tarkoittaa maataloustyöpaikkojen muuttumista, ei välttämättä niiden häviämistä.
Omien kasvavien markkinoiden lisäksi afrikkalaisten elintarvikkeita pitäisi päästää myös muille markkinoille.
– Jos EU kykenisi hiukkasen vähemmän suojelemaan omaa maatalouttaan…, Impiö pohtii.
– Ilmastonmuutoksen ja väestönkasvun seurauksena Afrikan tulevaisuus on Euroopan tulevaisuus. Se tarkoittaa, että täällä joudutaan ehkä jostain luopumaan.
Koulutus ratkaisee ongelmia, mutta hitaasti
Kun puhutaan Afrikan taloudellisen kehityksen tukemisesta, ratkaisuksi esitetään usein ammatillisen koulutuksen lisäämistä. Impiön mielestä se on varma, mutta myös liian helppo vastaus. Osaavan työvoiman puute hidastaa kasvua, mutta se ei ole ainoa pullonkaula.
– Koulutus ratkaisee ongelmia ihan liian hitaasti, Impiö sanoo.
Nopeammin talouskasvua auttaisi se, että yrittäjille olisi tarjolla rahoitusta järjellisillä ehdoilla.
– Kun ponnistaa hyvin vaatimattomista oloista, rahoitusta on todella vaikea saada. Pankkien 25 prosentin korot ovat täysin tolkuttomia. Eikä lainaa ilman vakuuksia irtoa.
Selkeä este kehittyvien maiden yrityksille on sekin, että teollisuusmaat suojaavat omaa tuotantoaan suojatulleilla.
– Afrikkalaisille tuotteille tarvitaan vapaampi pääsy globaaleille markkinoille, Impiö lisää.
Ompelijan tilalle ompelurobotin ohjaaja
Osalle työntekijöistä automatisointi saattaa merkitä työehtojen parantumista. Robotit eivät pärjää yksin, vaan niiden kanssa työskennellään.
Janne Ronkainen osallistui kansainvälisen teollisuusalojen liiton IndustriALLin konferenssiin viime syksynä. Bangladeshilaiset tekstiililiittojen edustajat kertoivat kokouksessa, että yksi työntekijä pystyy käyttämään kolmea ompelurobottia.
Siinä missä ompelija on helppo korvata toisella, ei ompelurobotin ohjaajaa välttämättä löydy. Se tarkoittaa, että työntekijän neuvotteluasema on parempi kuin tavallisena ompelijana.
– Työntekijöitä pitää kouluttaa ja siksi heistä halutaan pitää kiinni, Ronkainen arvioi.
Silti yhä isompi joukko on niitä, joilla on vaikeuksia työllistyä, kun kilpailu työpaikoista kiristyy.
Automatisaatio saattaa vähentää työntekijöiden oikeuksien polkemiseen perustuvaa halpatuotantoa, kun robotit tekevät suuren osan monotonisesta liukuhihnatyöstä. Kun samaan aikaan myös kuluttajien tietoisuus lisääntyy, yhä harvemmalla yrityksellä on varaa jäädä kiinni tuotteiden valmistuttamisesta hikipajoissa.
Ronkainen arvelee, että jatkossa myös SASK tulee toiminnassaan keskittymään yhä enemmän yritysten arvoketjujen vastuukysymyksiin.
– Vaikka solidaarisuus on edelleen keskeinen syy tukea kehitysmaiden ammattiliittoja, yhä useammin huomataan, että ollaan samassa arvoketjussa. Edunvalvonnan tähtäyspiste on nyt globaali, Ronkainen muotoilee.
Saippuan valmistus antoi naisille aseman
Perinteisestä ehkä poikkeavaa kehitysyhteistyötä SASK on tehnyt myös Obuasissa ja naapurikaupunki Tarkwassa. SASK on rahoittanut kaivoskaupunkien työttömäksi jääneiden kaivosmiesten vaimojen yhdistystä.
Tuen turvin osa naisista on saanut luku- ja kirjoitustaidon. Toiset ovat osallistuneet kursseille, joilla opetettu esimerkiksi korujen tai saippuan valmistusta. Yrittäjiksi ryhtyville on myönnetty starttirahoja. Tukea on saanut yli 3000 naista.
Saippuan valmistamisesta ja myynnistä ei kerry kaivosmiehen palkkaa, mutta rahaa venytetään ruokaan ja asumiseen. Tulot antavat naisille itsevarmuutta ja arvostusta yhteisössään. Kun hanke tänä vuonna loppui, naiset päättivät maksaa yhdistykselle tuet takaisin 10 prosentin korolla. ◆
Teksti: Janne Hulkkonen
Juttu on julkaistu Työmaana maailma-lehdessä 1/2018
