Sammon konsernijohtaja Kari Stadigh ilmoitti elokuussa yhtiönsä voitollista tulosta julkistaessaan, ettei hän itse voi osallistua mihinkään johtajien palkkatalkoisiin. Konsernijohtajan palkasta puolet riippuu kuulemma yhtiön tuloksesta ja osakekurssista, joten omistajat kärsivät, jos palkkaa alennetaan, Stadigh määritteli.
Tämä viisaus lausuttiin samaan aikaan, kun tasavallan uusi poliittinen johto paimentaa kansalaisia vimmatusti yhteisvastuuseen, palkkamalttiin ja pitempään työpäivään. Konsernijohtaja luikkii vetoomusta piiloon omistajien selän taakse, mutta epäilen, löytyykö edes Sammon omilta toimihenkilöiltä ymmärrystä hänen perusteluilleen. Heitähän tuottavuustalkoot vuorenvarmasti koskevat, ihan omistajien kärsimyksistä riippumatta.
Tätä ennen hallituksen ja EK:n talkoovetoomuksia pitivät pilkkanaan Portugaliin eläköityneet upporikkaat yritysjohtajat. Heitä koskevassa keskustelussa vuorineuvosten rintama hajosi jo näyttävästi. Pari tunnettua yritysjohtajaa laukoi kovia sanoja ”luusereista” ja matalamoraalisista vastuunpakoilijoista. Metsoa ja Patriaa luotsannut vuorineuvos Jorma Eloranta taas arvioi, että ”rationaalisesti ajatteleva ihminen” voi hyvin lähteä Portugaliin, kun se kerran on ”taloudellisesti edullista” ja laillista.
Ja kyseessähän ovat pankkiiri Björn Wahlroosin määritelmän mukaan lahjakkaimmat yksilömme, joiden tulonmuodostusta, palkitsemista ja etuuksia ei hänen mielestään tulisi mitenkään rajoittaa tai kyseenalaistaa.
Köyhissä maissa yhteiskuntien kehittymistä ja olojen kohenemista jarruttaa aivan ratkaisevalla tavalla kaikkialle pesiytynyt epätasa-arvo, saalistus ja korruptio, jota kulloinkin valtaan päässyt eliitti pikemmin lannoittaa kuin kitkee. Eliitin käyttäytyminen ja esimerkki vaikuttaa: kansakunnan moraalikoodi vääristyy, yritys rakentaa keskinäiseen luottamukseen ja vakauteen perustuvaa yhteiskuntaa vaikeutuu.
Suomea on totuttu pitämään esimerkkinä toisenlaisesta yhteiskunnasta. Tasa-arvon tuottama yhteiskuntarauha, vakaus, ennustettavuus ja sopimusten pitäminen ovat hyveitä, joita myös liike-elämä ja sijoittajat arvostavat. Näiden varassa myös verojaan nyt pakoileva bisneseliitti on vaurautensa luonut.
Suomalaisia johdetaan kuulemma edestä ja esimerkillä, mutta näinkö se tapahtuu? Vääntämällä kansalle rautalangasta, että joillakuilla on erivapaus luikerrella eroon yhteisvastuusta ja kohtuuden rajoista? Ja että ”rationaalinen ajattelu” tarkoittaa vain tulonmuodostusta ja omien etujen maksimointia, ei käsitystä arvojohtajuudesta ja sen merkityksestä yhteiskuntamoraalille?
En oikein jaksa enää uskoa vapaaehtoisuuteen tai hyväntekeväisyyteen – varsinkaan niiden taholta joilla siihen olisi varaa. Lisää järkevää sääntelyä ja kaikkia koskevaa oikeudenmukaista verotusta, kiitos!
Jukka Pääkkönen
viestintäpäällikkö, SASK
Kolumni on julkaistu Ammattiliitto Pron Ammatissa Pro -lehdessä.
