Syyskuun 27. päivä vuonna 2014 kolumbialainen Fernando Flórez sai kuulan kalloonsa omassa kodissaan. Hänet murhattiin, koska hän oli kuljetusalasta vastannut liittosihteeri CTC-Valle-ammattiliitossa. Ay-liikkeen maailmanjärjestön ITUCin mukaan murhan motiivina oli Flórezin taistelu järjestäytymisvapauden ja lakko-oikeuden puolesta.
Ay-aktiivit ja liittojohtajat joutuvat maailmalla usein pelkäämään pahoinpitelyitä ja jopa murhia vain siksi, että heidän mielestään jokaisella on oltava oikeus kuulua liittoon ja ajaa omia etujaan yhdessä muiden kanssa.
Meillä Suomessa lakko-oikeus ja järjestäytymisvapaus koetaan itsestäänselvyyksiksi, mitä ne eivät ole. Nämä vapaudet ovat meilläkin taistelemalla ansaittuja.
Ajasta, jolloin lakko-oikeus ja järjestäytymisvapaus eivät olleet itsestäänselvyyksiä, on kulunut jo liian monta sukupolvea. Suomalainen ay-liike puhuu kuitenkin myyntipuheissaan mielellään historiasta. Syy on selvä. Suurimmat saavutukset kun ovat melko kaukana menneisyydessä.
Vähän aikaa sitten eräs ammattiliitossa työskentelevä asiantuntija purki minulle tuskaansa näin: ”Mitä konkreettista tarjottavaa minulla on tavalliselle työntekijälle, jotta saan hänet liittymään liittoon? Minulla on tarjota hänelle hautausavustus – ei mitään muuta.”
Hänet tunnetaan melko kovana kärjistäjänä, mutta hänen kärjistyksessään on ehkä perää. Hän korosti tavallisen työntekijän ymmärtävän, että lähes samat työsuhteen ehdot ja lähes kaikki muutkin ay-liikkeen hänelle taistelemat edut pätevät, vaikkei tämä liittoon kuuluisikaan. Ja historiasta ei kukaan välitä.
Silloin saimme oivalluksen. Ehkäpä ay-liikkeen suuri tarina pitäisikin kertoa juuri tässä hetkessä. Suuren tarinan pitää tulla iholle. Se tarina sijaitsee tälläkin hetkellä sinun ihollasi kehitysmaissa tuotetuissa vaatteissasi. Ja jos parhaillaan syöt tai juot jotain kehitysmaissa tuotettua, esimerkiksi kolumbialaista kahvia, tämä tarina löytyy myös sinun sisältäsi. Tarina saattaa olla myös käsissäsi, jos luet tätä tekstiä kännykän tai tabletin ruudulta.
Suomalainen ay-liike voisi ehkä parhaiten kertoa omista saavutuksistaan tuomalla esille, millainen meidän arkemme olisi ilman ay-liikettä. Ja esimerkit voidaan kaivaa historian sijaan elävästä elämästä. Tuo maailma ei olekaan menneisyydessä, vaan aivan käden ulottuvilla, sormin kosketeltavissa. Siihen maailman voi myös vaikuttaa vahvistamalla ay-liikkeen toimintaedellytyksiä halpatuotantomaissa – eli tukemalla Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen toimintaa.
Aleksi Vienonen
Varainhankinnan suunnittelija
Kolumni julkaistiin Työmaana maailma -lehdessä 1/2105.
Lue lehti verkkojulkaisuna
