Kisatuotteita valmistavissa tehtaissa työntekijöiden järjestäytymisvapautta rajoitetaan, vähimmäistyöoloja sääteleviä määräyksiä ja kansainvälisiä sopimuksia rikotaan, ja työpäivät venyvät säännöllisesti yli 12-tuntisiksi.
Play Fair -kampanjan toimeksiannosta viime vuoden lopulla tehty tutkimus osoitti, että monen brändiyhtiön lupaukset kunnioittaa työoikeuksia ovat jääneet täyttymättä. Varsinaiseksi mustaksi lampaaksi osoittautui Adidas. Raportti julkaistiin virallisesti maanantaina 7. toukokuuta.
Haastatteluihin valittiin työntekijöitä yhdestä kiinalaisesta, viidestä filippiiniläisestä ja neljästä srilankalaisesta tehtaasta.
Yksipuolista yhteistyötä
Kiinassa vapaa ammattiyhdistysliike on kokonaan kielletty, ja kaikki työläisten järjestäytymisyritykset johtavat rangaistukseen. Srilankalaistyöläiset kertoivat saaneensa moneen kertaan kuulla, että ammattiliiton perustaminen tai sellaiseen liittyminen johtaa potkuihin.
Sri Lanka on ratifioinut ILO:n järjestäytymisoikeuksia ja kollektiivisia neuvotteluja koskevat sopimukset. Siitä huolimatta vapaatuotantoalueiden 250 tehtaasta vain viidessä sovelletaan kollektiivisesti neuvoteltua sopimusta.
Kaikissa kolmessa maassa työantajat tarjoavat omia yhteistyöelimiään korvaamaan ammattiliittoja. Muun muassa Adidas viittaa näihin, kun siltä perätään ay-oikeuksista huolehtimista.
Tyypillistä on, että työnantaja valitsee toimielimiin jäsenet, jotka usein kuuluvat keskijohtoon. Kiinalaistyöntekijän sanoin: ”Toimikunnan ainoa tarkoitus on tukahduttaa työläisten tyytymättömyys.”
Sri Lankassa, jossa Adidaksen mukaan toimii työntekijöiden ja työnantajan yhteistyöelin, suurin osa työläisistä ei tiennyt koko komitean olemassaolosta tai sen käsittelemistä asioista. Ne, jotka tiesivät, pitivät sitä työnantajien perustamana ja miehittämänä.
Kiinassa kaikki haastatellut kertoivat tekevänsä ylitöitä säännöllisesti yli lain salliman määrän, myös sesonkiajan ulkopuolella. Tavallinen työpäivä kestää aamukahdeksasta iltakymmeneen tai yhteentoista, väliin mahtuu pari tunnin ruokataukoa.
Amerseas Enterprises Ltd majoittaa työläiset kahteen tehdasalueella sijaitsevaan rakennukseen. Näin johto voi kontrolloida ja ohjata heidän elämäänsä: suihkuunkin voi mennä vasta ylityövuoron jälkeen, sillä kuumaa vettä työläisten huoneisiin ei sitä ennen jaella.
Työpaikkaruokailu – jota työntekijät kuvaavat sekä mauttomaksi että vähäravinteiseksi – maksaa 24 euroa kuukaudessa, majoitus kahdeksan hengen, eli neljän kerrossängyn, huoneessa kuusi euroa. Sähköstä ja kuumasta vedestä peritään erillinen maksu.
Filippiinien työlainsäädännössä työpäivän pituudeksi säädetään kahdeksan tuntia. Sintexin tehtaalla laittomia ylitöitä perusteltiin sillä, että Adidaksen standardit sallivat säännölliset 60 tunnin työviikot.
Palkalla ei tule toimeen
Kohtuuttoman pitkiin työpäiviin nähden työntekijät valittavat hämmästyttävän vähän. Yksi ja kenties tärkein syy on se, että yhdessäkään kolmesta maasta peruspalkka ei riitä säälliseen elämään. Samasta syystä työntekijät hyväksyvät sen, että työantaja ei maksa heidän eläkevakuutuksiaan: silloin he joutuisivat pienestä palkastaan maksamaan oman osuutensa vakuutuksesta.
Työsuojelu on lastenkengissä. Tarkastuskäyntejä tehtaissa järjestetään, mutta niihin työntekijät suhtautuvat kriittisesti. Amerseas Enterprises Ltd:n työntekijät kertoivat, että johto valmentaa työntekijät tulossa oleviin tutkimuksiin. Tärkein ohje on olla valittamatta.
”Me emme edes tiedä, tulevatko auditoijat tehtaaseen valvomaan meidän työolosuhteitamme vai ainoastaan tarkastamaan tuotteiden laatua tai tilausten aikataulussa pysymistä”, kiteyttää filippiiniläinen Metrowearin työntekijä.
Aleksi Vienonen/SASK
Lue koko raportti (36-sivuinen pdf)
