Iloisenvärisillä muovilautasilla ei ole ruokaa. Sen sijaan tarjolla on esimerkiksi pesusieniä, rättejä, tuttipullo, kuurausharja ja kello. Lautasrivien takana istuu naisia kyltit sylissään, ja heidän takanaan kohoavat Indonesian pääkaupungin Jakartan parlamenttitalon jyhkeät muurit.
Tämä on osa kotiapulaisten ja heitä tukevien perheenjäsenten ja muiden aktivistien nälkälakkoa, joka alkoi elokuun 14. päivänä ja on siitä lähtien näkynyt kaikkiaan kuudessa Indonesian kaupungissa. Pari kuukautta on lyhyt aika, jos vertaa siihen, kuinka kauan kotiapulaiset ovat odottaneet.
Sillä vauraiden ihmisten kodeissa työskentelevien oikeuksia koskeva laki on maannut parlamenttitalon suojissa 19 vuotta. Hämmästyttävällä hitaudella edennyt lakiluonnos on kolhiintunut matkalla, mutta silti se nostaisi toteutuessaan jopa viisi miljoonaa raskasta työtä tekevää ihmistä asemaan, jossa heidät ensimmäistä kertaa tunnustettaisiin työntekijöiksi.
Indonesian työlainsäädäntö ei koske kotiapulaisia, jotka ovat eläneet aina – ja elävät edelleen – ilman perusoikeuksia. Maa ei myöskään ole ratifioinut Kansainvälisen työjärjestön ILOn säädoksiä, jotka koskevat kotiapulaisten asemaa (189) sekä väkivallan ja häirinnän kieltämistä (190).
Naisten sukupuoleen perustuva suojattomuus altistaa kaikelle syrjinnälle
Yksi mieltään osoittavista naisista on Lita Anggraini, SASKin tukeman kotiapulaisten oikeuksia ajavan Jala PRT -järjestön työntekijä. Hän on valjastanut uransa ja voimansa kotiapulaisten aseman parantamiselle ja ollut järjestönsä kautta mukana vaikuttamassa lain sisältöön. Anggraini uskoo, että laki olisi käänteentekevä muutos kotiapulaisille työntekijöinä, kansalaisina ja ihmisinä – ja etenkin naisina.
– Kotiapulaiskysymys heijastelee todellisuudessa naiskysymystä. Naisia ja heidän tekemäänsä työtä ei tähän mennessä ole nähty, tunnustettu tai arvostettu. Heitä on pidetty toisen luokan kansalaisina, Anggraini sanoo.
Hän näkee tilanteen Indonesian rakenteellisena ongelmana, jossa nainen on sukupuolensa takia turvaton ja altis myös rotuun ja yhteiskuntaluokkaan perustuvalle häirinnälle, väkivallalle ja ihmiskaupalle sekä indonesialaisessa yhteiskunnassa vallitsevalle feodalismille. Sukupuolen perusteella tapahtuva syrjintä valuu kotiapulaisten työpaikoille, jossa heillä ei ole arvoa sen enempää työntekijöinä kuin ihmisinäkään.
– Kotien työntekijöillä ei ensinnäkään ole ihmisarvoista elämää, koska heidän työnsä ei ole ihmisarvoista. Toiseksi he ovat marginaalissa suhteessa muihin työtä tekeviin, koska heiltä puuttuu lain suoja ja kaikki oikeudet ottaa osaa päätöksentekoon, joka koskee heidän työtään. He eivät myöskään tunne oikeuksiaan, mikä antaisi heille edellytyksiä muuttaa tilannettaan, työtään ja elämäänsä, Anggraini listaa.
Hän ei suostu puhumaan kotiapulaisista ”epävirallisina” vaan ”epävirallistettuina” työntekijöinä.
Laki toisi yhtäläisiä oikeuksia, muttei vielä määrittele minimipalkkoja tai maksimityöaikaa
Mitä laki sitten toisi kotiapulaisille? Työntekijän perusoikeuksia, jotka kuuluvat yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin. Laki turvaisi oikeuden pitää hallussaan omaa henkilöllisyystodistusta ja muita henkilökohtaisia papereita. Se toisi oikeuden myös työsopimukseen. Kotiapulaisille olisi myös turvattava säällinen majoitus ja ravinto, jos työnantaja edellyttää asumista työpaikalla. Lisäksi heillä olisi oikeus harjoittaa vapaa-ajallaan omaa uskontoaan riippumatta työnantajan vakaumuksesta.
Lain tuomat muutokset merkitsisivät kotiapulaisille työntekijän perusoikeuksia eli oikeuksia, jotka jo kuuluvat kaikille muille työntekijäryhmille. Niitä ovat esimerkiksi oikeus neuvotella kohtuullisista työajoista ja vuosilomasta sekä niin sanottu 13. kuukauden palkka, joka vastaa meidän lomarahaamme. Lakiluonnos ei määrittele maksimityöaikaa, mutta se säätelee päivittäisen lepoajan.
Laki myös takaisi kotiapulaisille sosiaaliturvan, jonka he ovat tähän mennessä onnistuneet taistelemaan itselleen vain osittaisena. Sosiaaliturva laajenisi nykyisestä, eikä se olisi riippuvainen työnantajan suopeudesta, mutta eläkkeet jäisivät edelleen sen ulkopuolelle. Kotiapulaisilla olisi oikeus työnantajan tai valtion tarjoamaan sairausvakuutukseen ja tarvittaessa lisäkoulutukseen. Lisäksi laki kieltäisi kotitaloustyön teettämisen alle 18-vuotiaalla sekä kotiapulaisen pahoinpitelemisen vankeusrangaistuksen uhalla.
Nykymuodossaan ehdotettu laki mainitsee palkkojen turvaamisen, mutta Anggrainin mukaan ministeriö säätää erikseen palkoista. Toistaiseksi kotiapulaisten ansiot ovat vain noin 20–30 prosenttia maan yleisestä minimipalkasta. Myös järjestäytymisoikeus on saanut lakiluonnoksessa maininnan, mutta oikeudesta perustaa liittoja ja kuulua niihin on säädetty erikseen ammattiliittoja koskevassa laissa.
Lapsityö tuli lähelle ja jätti jäljen
Lita Anggraini ei itse ole koskaan työskennellyt kotiapulaisena, mutta aihe jätti häneen syvät jäljet jo lapsena. Koulutoverinsa luona käydessään hän huomasi, että perheen kotiapulainen oli lapsi. Anggrainin mieli musertui, ja hän kuvitteli, millaista olisi olla tuo toinen pieni tyttö.
Hänen oma virkamiesperheensäkin oli hyvin toimeentuleva ja työllisti kolme kotiapulaista. Anggraini muistaa, että kun joku hänen kotonaan työskennelleistä naisista oli sairas, perheen äiti hoivasi potilasta ja antoi tämän levätä. Muisto on tärkeä, samoin kun perheessä vallinnut keskusteleva, lukeva ja yhteiskunnallisesti valveutunut ilmapiiri.
Anggrainin nuoruutta ja opiskeluaikaa varjosti vuoteen 1998 asti Indonesiaa hallinneen presidentti Suharton diktatuuri, joka pyrki rajoittamaan kaikkea keskustelua. Anggraini kuitenkin kouluttautui yliopistossa, perusti ystäviensä kanssa naisten oikeuksia ajavan yhdistyksen ja hylkäsi lupaavan uran valtion virkamiehenä. Sittemmin hän oli perustamassa Aasian kotiapulaisten verkostoa ja ammattiliittoa, joka viime vuosituhannen vaihteessa alkoi selvittää ja tutkia todellisuutta, jossa miljoonat kotiapulaiset elävät.
Kotiapulaiset vaativat, että valtio ottaa vastuun
Selvitysten perusteella laadittiin seuraavina vuosina lakiluonnos, joka luovutettiin parlamentin käsittelyyn vuonna 2004. Demokratiapuolueen tuella se eteni, mutta on joka vuosi jäänyt muiden uudistusten jalkoihin. Ajan saatossa parlamentti on tehnyt lisäselvityksiä, moukaroinut lakiluonnosta ja keskeyttänyt koko asiasta keskustelun. Lopulta presidentti Joko Widodo kirjelmöi parlamentille ja hyljeksitty lakiluonnos on uudelleen parlamentin agendalla kaikkiaan 15 tarkistuskerran jälkeen – ainakin paperilla, sillä lakivaliokunnan käsittelyaikaa ei ole vielä saatu sovittua.
Nälkälakko siis jatkuu. Kotiapulaisten oikeuksien puolustajat Jakartassa, Medanissa, Anggrainin synnyinkaupungissa Semarangissa, Tangerangissa, Makassarissa ja Surabayassa istuvat tänäänkin kadulle lautasineen. ”Valtio on vastuussa kotiapulaisten elämästä”, lukee heidän kylteissään.
Anggraini tietää, että moni asia parlamentissa voi jälleen viskata kotiapulaislain sivuun. Mutta luovuttamassa hän ei ole.
– Me ponnistelemme kaikin mahdollisin tavoin, ja kotiapulaislaki toteutuu.
Teksti: Sini Saaritsa
Kuvat: Lita Anggraini
Nenäpäivän ja suomalaisten ammattiliittojen tuella SASK auttaa kotiapulaisia puolustamaan oikeuksiaan eri puolilla maailmaa. Kaakkois-Aasian hanke kattaa Indonesian lisäksi Filippiinit. Lisäksi työtä tehdään Mosambikissa ja Kolumbiassa.
Tällä videolla Lita Anggraini kertoo kotiapulaisten tilanteesta Indonesiassa ja järjestönsä työstä heidän hyväkseen. Video esitettiin Nenäpäivä-show’ssa 10.11.2023.
