– Palkankorotus on toki hyvä asia, mutta emme voi olla siihen tyytyväisiä. Elämiseen riittävä palkkataso olisi laskelmiemme mukaan 6 600 kyatia eli 4,9 euroa päivässä, jos ei ole perhettä elätettävänä.
Myanmarin minimipalkka vaikuttaa ratkaisevasti meilläkin myytävien vaatteiden ompelijoiden ja viimeistelijöiden elintasoon. Esimerkiksi H&M:lla on maassa lähes 100 tehdasta ja alihankkijaa. Oletettavasti sieltä tuodaan myös Suomeen.
Maa vapautui diktatuurista ja avautui kunnolla kansainväliselle kaupalle vasta vuonna 2011. Armeijalla on edelleen vahva 25 prosentin edustus parlamentissa.
Kilpajuoksu halvan työvoiman perässä
Palkat ovat Aasian matalimpia, ja siksi vaatemerkki toisensa perään vie tuotantoaan ja alihankintaansa Myanmariin – työntekijöiden oloista välittämättä. Nuoren semidemokratian työlainsäädäntö ja sen valvonta ovat erittäin heikkoja, eikä edes minimipalkkaa makseta kaikissa tehtaissa.
Ensimmäinen minimipalkka neuvoteltiin kaksi vuotta sitten, ja tehtaiden usein ulkomaiset omistajat keksivät heti tapoja olla käytännössä nostamatta palkkatasoa.
– Esimerkiksi aiemmin peruspalkan päälle maksettuja bonuksia ei enää maksettukaan, eli köyhien työntekijöiden tulot eivät välttämättä nousseetkaan. Nähtäväksi, mikä on tämän uudistuksen vaikutus, Sandar pohtii.
Oikeus riittävään toimeentuloon on YK:n vahvistama ihmisoikeus, joka Myanmarissa toteutuu hyvin harvojen kohdalla.
Myös muita ihmisoikeuksia loukataan
Riittämättömän palkan lisäksi Myanmarin vaateteollisuutta piinaavat ihmisoikeuksien näkökulmasta vanhat tutut ongelmat: kohtuuttoman pitkät työpäivät, lomien puute ja useissa tapauksissa ammattiliittoon kuuluvien epäasiallinen kohtelu, esimerkiksi irtisanomiset.
Jotain hyvääkin: SASK ja suomalaiset teollisuusliitot käynnistivät tänä vuonna hankkeen Myanmarin tekstiiliteollisuuden työntekijöiden tukemiseksi. Suomesta on tuettu maan ay-liikettä jo aiemminkin, mikä on mahdollistanut ylipäänsä pääsyn neuvottelemaan minimipalkoista. Jo se on valtavan iso askel. Lisäksi järjestö tekee parhaillaan kaikkensa vaikuttaakseen työlakeihin.
Teksti ja kuva: Laura Ventä
