Monikymmenpäinen joukko remahtaa nauramaan tamperelaishotellin kokoussalissa. Eturivissä Francisco Sambon olkapäät hytkyvät.
Mosambikilainen ay-aktiivi on edellisenä päivänä saapunut Suomeen muun muassa kertomaan SASKin kunnon työn lähettiläille kotiapulaisina työskentelevien tilanteesta Mosambikissa. Sambo sekä kirjava joukko miehiä ja naisia eri puolilta Suomea, eri aloilta ja niiden liitoista, ovat juuri voineet jakaa jotain, jonka huumori uppoaa kaikkiin taustasta riippumatta.
Valkokankaalla pyörii letkeä musiikkivideo, jossa mustat miehet ja naiset laulavat halustaan auttaa kylmyydessä eläviä norjalaisia ja viedä heille jouluksi lämpöpattereita. ”Africa for Norway” -video on parodia amerikkalaisten ja eurooppalaisten eri vuosikymmenillä tuottamista hyvää tarkoittavista projekteista.
Vaatteiden vuoksi solidaarinen
Koulutuksen aikana lähettiläät paitsi saavat tietoa SASKin toiminnasta ja #kotiorjat-kampanjaan liittyen Sambon työstä, myös pohtivat oman solidaarisuustyönsä mahdollisuuksia ja ideoivat kampanjoita. Huhtikuun alun viikonlopun aikana he saavat eväitä ja ehkä ideoita siihen, miten viedä tietoa eteenpäin omiin liittoihinsa, ammattiosastoihinsa ja työpaikoilleen.
Tamperelaiselle Veera Hakanperälle on selvää, mikä on hänen oma kiinnekohtansa koulutuksen aiheisiin.
– Vaatetusala, vaaleanpunatukkainen teollisuusliittolainen ilmoittaa oitis.
Hakanperä työskentelee pienessä tamperelaisfirmassa, joka valmistaa voimistelu- ja tanssiasuja. Hän on työnsä takia miettinyt paljon vaatteiden alkuperäasioita ja yritysten vastuuta vaatteiden tuotannossa.
Hakanperän mielestä ammattiosastoissa voitaisiin tehdä paljonkin solidaarisuustyötä, ja jotta siihen päästäisiin, lähettiläiden pitää saada asioille näkyvyyttä. Itseään ”työrukkaseksi” luonnehtivan nuoren naisen voi helposti kuvitella tarttuvan haasteisiin.
Työ tuottaa tulosta Mosambikissa
Francisco Sambon esittelemä mosambikilaisten kotiapulaisten todellisuus näyttäytyy lähettiläille numeroina ja kuvina.
Mosambikin pääkaupungin alueella Maputossa työskentelee jopa 40 000 kotiapulaista, joista osa on alaikäisiä. He ansaitsevat alimmillaan 25 euroa kuukaudessa ja tekevät töitä työnantajan niin pitkiä päiviä kuin työnantaja sattuu vaatimaan – esimerkiksi aamuseitsemästä iltaseitsemään.
Kotiapulainen saattaa joutua jättämään omat lapsensa koko työpäiväksi yksin, hänellä on synnytyksen jälkeen noin viiden päivän äitiysloma ja usein tuntikausia kestävät työmatkat.
Sambo ja hänen edustamansa, vuonna 2006 perustettu kotiapulaisten ammattiliitto SINED yrittää ratkoa työntekijöiden ongelmia työpaikoilla. Sambo työtovereineen onkin onnistunut selvittämään monia ongelmia ja saanut työnantajia neuvottelemaan asioista.
– Me yritämme saada työnantajat ymmärtämään, että kotiapulaisille kuuluu oikeuksia. Ongelma on ollut se, että kotiapulaisia palkkaavat yksityishenkilöt eivät katso olevansa työnantajia, Sambo sanoo.
SASK on tukenut SINEDiä vuodesta 2015, minkä jälkeen liittoon on liittynyt noin 3500 uutta jäsentä. Kaikkiaan liittoon kuuluu nyt kuutisentuhatta kotiapulaista.
SINED on saanut Mosambikissa näkyvyyttä sen jälkeen, kun se virallistettiin ja SASK aloitti SINEDin toimintaa tukevan hankkeensa. Näkyvyydellä on suuri merkitys sekä jäsenhankinnassa että yhteiskunnallisessa vaikuttavuudessa. T-paidat ja banderollit ovat tärkeitä, Sambo vakuuttaa.
Suuri saavutus oli se, että SINED sai vuonna 2016 neuvoteltua kotiapulaisille oikeuden sosiaaliturvaan.
Miten solidaarisuudesta pitäisi puhua?
Sami Kaita kuuntelee Samboa kiinnostuneena. Hän kertoo miettineensä paljon sitä, miten solidaarisuusasioista pitäisi puhua kenellekin.
– Haluaisin itse vaikka testailla, millaista kiinnostusta näihin asioihin on ja ihan sitäkin, että millä sanoilla näistä puhutaan, Kaita sanoo.
PAMiin kuuluva tamperelainen nuori mies toteaa, että ei ole itse esimerkiksi poliittisesti sitoutunut, mutta osallistuu silti aktiivisesti keskusteluun Twitterissä ja muualla. Hänelle on erilaisissa vapaaehtoishommissa kehkeytynyt jo selvä kuva siitä, miten itse haluaa asioista puhua. Aina tärkeintä ei ole se, että itse on äänessä.
– Pitää osata kuunnella sitä, jonka kanssa keskustelee. Että löytyy se into, joka juuri siinä ihmisessä on. Sitten voi myös keksiä, että on mikä on juuri sen ihmisen voimavaroille oikea tapa tehdä jotain, Kaita selittää.
– Kaikkeahan ei voi tehdä, mutta aina jotain.
Kaita on nuori, mutta aikaisin itsenäistynyt. Hän on myös itse tarvinnut ja saanut apua eri vaiheissaan.
Pohdiskelut maailmasta ja solidaarisuustyöstä varmasti jatkuvat, mutta viikonlopun koulutus on selkiyttänyt ainakin tämän nuoren lähettilään ajatuksia:
– Oma näkemys ja SASKin rooli ja tärkeys ovat vain vahvistuneet.
Teksti: Sini Saaritsa
Kuvaaja: Annina Mannila
Kuvassa: Kimmo Sorvoja, Veera Hakanperä ja Sami Kaita.
HUOM! Seuraava lähettiläskoulutus järjestetään Helsingissä 29.–30.9.
