Qatarin valtio on viime vuosina tehnyt työntekijän näkökulmasta monia hyviä lakiuudistuksia. Ongelma on se, että niitä noudatetaan ja valvotaan heikosti. Käytännössä vain ne työntekijät, joiden työnantaja on suorassa sopimussuhteessa MM-kisojen järjestäjätahoihin, pääsevät nauttimaan parantuneesta työturvallisuudesta, minimipalkasta ja vapaudesta vaihtaa työnantajaa – tai poistua maasta niin halutessaan.
Qatarin noin kaksi miljoonaa siirtotyöntekijää ovat nyt hyvin eriarvoisessa asemassa keskenään. Uudet lait hyödyttävät käytännössä arviolta vain 10 prosenttia työntekijöistä.
SASKin kotimaan toiminnan päällikkö Ellinoora Vesala näki käytännössä, mikä tilanne on, sillä hän vieraili Qatarissa viime viikolla ja osallistui osana kansainvälisten järjestöjen delegaatiota tarkastuskäynneille työmaille sekä siirtotyöntekijöiden majoitustiloihin.
– Olen hyvin huolissani siitä, että kisojen jälkeen uudistuksista ei jää käytännössä mitään jäljelle. Nyt myös työolojen valvonta kohdistuu lähes ainoastaan suoraan MM-kisoihin liittyvään toimintaan, eikä nykyistenkään valvontajärjestelmien jatkuvuudesta kisojen jälkeen ole takeita.
Tarvitaan siirtotyöntekijöiden keskus ja oikeus järjestäytyä
SASK yhtyy kansainvälisen rakennusalan työntekijöiden kattojärjestön BWI:n ja jalkapallon kansainvälisen pelaajayhdistyksen FIFPROn vaatimukseen siitä, että Qatariin on perustettava pysyvä siirtotyöntekijöiden keskus, jonka kautta työntekijät saisivat apua.
Merkittävä uudistus Qatarissa on ollut se, että yrityksissä on lain mukaan nyt oltava työnantajan ja työntekijöiden välinen neuvotteluelin, joint committee. Se ei ole sama asia kuin oikeus järjestäytyä ammattiliittoihin, sillä liitot on Qatarissa kielletty. Se on kuitenkin askel oikeaan suuntaan.
– Kisoja ei olisi pitänyt koskaan myöntää Qatariin. Mutta kun se on tehty ja muutoksia saatu aikaan, ne voivat parhaassa tapauksessa hyödyttää miljoonia tulevia siirtotyöntekijöitä, sillä he pyörittävät Qatarin yhteiskuntaa myös tulevaisuudessa, Vesala huomauttaa.
Muutokset voivat myös valua naapurimaihin, joiden lainsäädäntö on edelleen yhtä orjuuttavaa kuin Qatarissa silloin, kun kisapäätös tehtiin.
– Tulevia kisaisäntiä valittaessa kriteerinä on oltava työntekijöiden oikeus järjestäytyä, Ellinoora Vesala painottaa.
