30.11.2012 19:22
Aamulähtö Katmandusta kohti Nagarkotin maisemia. Matkatavarat sai juuri ja juuri ängettyä kasseihin ja sitten menoksi. Liikenneruuhka oli hieman toista kuin kehäykkösellä.
Saavuimme tiilitehtaalle kinttupolkua pitkin. Pysähdyimme tiiliä tekevän perheen tykönä. Valmiina oli jo noin 2000 tiiltä ja työ jatkui polttavassa helteessä liukuhihnatahdilla. Tiilitehdaskentät olivat valtavat, perheen lapset juoksentelivat ympärillä ja vähän vanhemmat lapset auttoivat raskaassa työnteossa, josta palkka on surkea. Jouni ja Tarja kokeilivat hommaa -eivätpä vaihtaisi. Tuntui pahalta katsella tiilimuottien pyöritystä täydet vesipullot kainalossa. Elämän kortit ne vaan jakaantuvat niin epäreilusti.
Luvassa oli onneksi mieltä piristävä kouluvierailu. Koulun opettajat olivat nuoria ja osaavan tuntuisia. Lapset olivat tosi innokkaita ja iloisia, tunnelma tosi riemukas. Oppilaat kertoivat viihtyvänsä koulussa, koska saivat opiskella. Keräännyimme ulos kuvausta ja lahjojen jakoa varten. Lauloimme lapsille ja näytimme kuviamme, joista lapset olivat tosi kiinnostuneita. Uteliaina ja suloisina. Koululle pistäytyi myös perhe (3 veljestä vaimoineen ja lapsineen), jonka isoäiti on 96v!
Matka Nagarkotiin jatkui pienen automatkan jälkeen patikoiden 1600 metristä 2200 metriin jyrkkää ja välillä vähän loivempaa rinnettä pitkin. Tassua tassun eteen välillä auringon paahteessa hiki niskassa ja välillä kylmässä varjossa. Kolme tuntia. Lopulta kapusimme näköalatasanteelle ihailemaan auringonlaskun kimaltelua Himalajalla.
Hotelli The Fort Resort oli upea, mutta pirun kylmä. Onneksi untuvatäkki ja kaasukamina pelasti tilanteen!
Auringonpaisteesa Himalajan vuorijonoa ihaillen
-Chrisse ja Maikki
Mikä ihmeen talkoomatka? Vastauksen löydät täältä
