4.12.2012 16:02
Yhdeksäs päivämme (3.12) Nepalissa avautui muutaman aamuvirkun kohdalla auringonnousuun läheiseltä kukkulalta. Aamuviiden herätys antoi arvoisensa voitokkaan tunteen kun auringonsäteet siivilöityivät Annapurnan rinteille.
Jälleen runsaan aamupalan saattelemina taival Pokharasta kohti Chitwanin kansallispuistoa saattoi alkaa. Matka taittui iloisissa merkeissä pikkubussin kyytiläisten joululaulujen tahtiin ja nauttien auringonsäteistä matkan varrella.
Lounaan söimme Narayanghatin kylässä, jonka jälkeen suuntasimme tapaamaan Arun Kholan kyläyhteisöä, jonka jäsenet valmistavat Sorea Robusta puun lehdistä lautasia ja pieniä kulhoja. Ekologisia kertakäyttötarvikkeita siis. Raaka-aineet lautasten tekoon kyläläiset saavat läheisestä yhteismetsästään. Metsää hoidetaan huolella (kansallisen metsälain puuttuessa) hyödyntäen tuotteita mm. keräämällä ravintoa karjalle, lehtiä lautasten tekoon ja polttopuuta. Bengalintiikereitä, sarvikuonoja ja villisikoja asustelee myös näissä metsissä, joten vahtivuorot on otettu käyttöön työrauhan turvaamiseksi metsissä. Yhteismetsää hoidetaan huolellisemmin, kun vastuu ja metsän tuotteista saatava hyöty on kyläläisten omissa käsissä.
Pääsimme myös itse testaamaan lehtilautasten tekoa, mikä osoittautui mukavaksi hommaksi. Ensi kesänä syödään siis mökillä raparperinlehtilautasilta! Yhteismetsän puheenjohtajuus on vahvasti naisedustettu ja ryhmän puheenjohtaja Kamala Ale ei lainkaan nimensä arvoinen 🙂
Kyläyhteisön jäsenet kuuluvat CUPPEC ammattiyhdistykseen ja ovat organisoituneet hyvin itsenäisesti. Jäsenet maksavat pientä kuukausittaista jäsenmaksua eikä keskusjärjestölle suvaita osuutta antaa huonon hallinnon vuoksi. Varoilla katetaan jäsenten sairastumisesta, häistä tai muista äkillisistä syistä johtuvia kuluja. Solidaarisuudesta kertoo se, että hieman paremmin toimeentulevat maksavat vapaaehtoisesti korkeampaa jäsenmaksua. Nepalilaiseen tapaan pihapiirit toimivat sosiaalisina olohuoneina, joissa pidetään yllä hyviä ihmissuhteita kanojen, hanhien ja vuohien tepastellessa ympäriinsä ja jaloissa. Hymy ja ilo valtasivat ryhmämme kylässä vieraillessamme, sillä onnellisuus ja ilo eivät todellakaan ole varallisuudesta kiinni, tämän saimme jälleen matkalla todeta!
Pimeys saapui viiden jälkeen ja matka kohti Chitwania oli kuin pienestä jännitysnäytelmästä. Autotiellä vastaantulevat ajoneuvot käyttävät parkkivaloja, ihmiset kulkevat ja polkevat ilman heijastimia tai valoja kuten myös edellä kulkevat heinäpaaleilla tai muilla kantamuksilla varustetut traktorit. Ohitustilanteet ovat vaarallisia ja pimeän aikaan ajaessamme pelkääjänpaikkoja löytyi joka istuinriviltä. Kuskiakos tämä huvittaa. Kuskimme Mahendra ja Amar ovat kuitenkin huippuluotettavia, joten hyvissä käsissä on turvallista matkustaa!
-Jenni
p.s. Vatsatauti- (2) ja kurkkukipupotilaita (5) edelleen, mutta silti kaikki reippaasti mukana ja menossa. Alankoalueiden ja Chitwanin kansallispuisto lämpötila toivottavasti nämäkin parantaa!
Mikä ihmeen talkoomatka? Vastauksen löydät täältä
