Vuonna 1988 Nepalin terveys- ja väestöministeriö päätti kohentaa kansanterveyttä nerokkaalla tavalla: se värväsi ison joukon maaseudulla ja vuoristoalueilla asuvia naisia vapaaehtoisiksi terveyssisariksi, jotka alkoivat kiertää auttamassa synnytyksissä, rokottamassa lapsia ja jakamassa lääkkeitä.
Nyt terveyssisaria on yli 50 000, ja Nepalin terveydenhoito käytännöllisesti katsoen lepää heidän harteillaan.
Sisaret pelastavat
Näiden vapaaehtoisten askareet ovat kaukana kahvinkeitosta ja kevyistä talkootöistä.
Terveyssisaren tehtävään saa viikon tai parin koulutuksen, jonka jälkeen työtä tehdään 4–6 tuntia päivässä. Kuitenkin esimerkiksi rokotusten aikaan päivät venyvät ympäripyöreiksi, ja toisinaan naiset joutuvat lähtemään kotoaan keskellä yötä auttamaan synnytyksessä. Monet heräävät aamuneljän jälkeen ja lähtevät sairaalaan, jotta he ovat ajoissa kotona lähettämässä omat lapset kouluun.
Käveltyjä kilometrejä kertyy. Osa sisarista on saanut käyttöönsä polkupyörät, mutta vuoristossa niistäkään ei ole apua.
Vielä 1980-luvulla Nepalissa kuoli huomattava määrä lapsia ensimmäisen elinvuotensa aikana. Korkea äiti- ja lapsikuolleisuus johtui paitsi terveydenhuollon puutteista myös yhteiskunnan eriarvoisuudesta. Nepalin vuoristoalueilla tilanne oli – ja on edelleen – muuta maata huonompi, sillä vuoristosta on vaikea päästä sairaalaan.
Terveyssisarten työn jälki näkyy selvästi tilastoissa. Nepalissa äitikuolleisuus väheni 80 prosenttia 20 vuodessa. Vauvojenkin osalta muutos on selkeä: kun vuonna 1991 tuhannesta vauvasta 94 kuoli, vuonna 2011 määrä oli pudonnut 35:een. Tuoreempi luku on noin kymmenkertainen Eurooppaan verrattuna, mutta kehitys on silti hurjaa. Nepal on yksi harvoista maista, joka saavutti YK:n vuosituhattavoitteen vähentää äitikuolleisuutta 75 prosenttia vuoteen 2015 mennessä.
Palkkana työstä palkitseva työ
Terveyssisaret ovat yhteisönsä arvostettuja jäseniä ja joissain paikoissa suorastaan pieniä julkkiksia. Monelle naiselle vapaaehtoistyö tarjoaa kaivattua haastetta arkeen, sillä muuten he viettäisivät päivät kotitöissä. Nyt he kokevat saavansa palvella yhteiskuntaa ja kuulua joukkoon.
Työ on palkitsevaa, he sanovat. Mutta pitäisikö työstä maksaa palkkaakin, vai voiko Nepalin terveydenhuolto maata jatkossakin vapaaehtoisten käsissä?
Naiset saavat joitain kulukorvauksia, mutta muuten työtä tehdään palkatta. Toisin sanoen Nepalin kansanterveydestä huolehtivat nämä 50 000 epävirallisen sektorin työntekijää, jotka ovat taloudellisesti haavoittuvassa asemassa.
Basanti Maharjanin, 45, mielestä terveyssisarten on korkea aika alkaa vaatia oikeuksiaan.
Maharjan on työskennellyt terveyssisarena yli 15 vuotta. Hän on pärjännyt taloudellisesti, koska hänen perheensä omistaa talon, jota vuokrataan muille. Näin hän pystyy osallistumaan perheensä elättämiseen ja toimimaan vapaaehtoisena.
Työnsä ohessa Maharjan toimii pääsihteerinä Nepalin terveyssisarten järjestössä, jonka tavoitteena on muun muassa virallistaa terveyssisarten työsuhteet. Helppoa se ei ole, sillä osa terveyssisaristakin vastustaa vapaaehtoisuudesta luopumista. He toivovat sen sijaan parempia etuja ja pientä rahallista kannustinta.
Siinä missä vanhempi sukupolvi on tyytyväinen osaansa, nuoremmat toivovat muutosta.
Työntekijöiksi tunnustaminen mahdollista
Terveyssisarten järjestön kokouksissa keskustelu käy kuumana. Työn virallistamista toivovat valittavat, että karjaakin kohdellaan paremmin kuin heitä. Työtä saa tehdä vatsa tyhjänä, vaikka Kansainvälisen työjärjestön ILOn sääntöjen mukaankin terveyssisarilla on oikeus minimipalkkaan.
Virallistamista vastustavien leirissä sanotaan, että ylpeys omasta työstä kantaa pitkälle, ja työhön sitoutuminen on tärkeämpää kuin rahallinen kannustin. Terveyssisaret saavat kunnioitusta yhteiskunnassa, eikä heidän tarvitse sitoutua tiettyyn tuntimäärään. Lisäksi jokainen terveyssisar saa tehtävää varten sinisen sarin; asun, josta muodostuu heidän identiteettinsä osa. Eikö se riitä?
Ei riitä, uskoo Jyotsna Sindukar, 42. Hänen miehensä on maalari, jonka vaatimattomat tulot kannattelevat koko perheen taloutta. Sindukar työskentelee Katmandun osastossa numero 19 ja on tehnyt työtä vapaaehtoisena 12 vuotta.
– Terveyssisarten pitäisi saada työntekijöiden asema, Sindukar huomauttaa terävästi.
Rohkaisevia esimerkkejä löytyy onneksi läheltä. Pakistanissa vastaavat vapaaehtoiset terveyssisaret kampanjoivat oikeuksiensa puolesta menestyksekkäästi, ja nyt valtio tunnistaa heidät työntekijöiksi. Samaa tavoittelevat myös sisaret Nepalissa.
SASK tukee Nepalin terveyssisarten taistelua oikeuksiensa puolesta.
Teksti: Katri Blomster
Kuva: Manoranjan Pegu
Juttu on julkaistu SASKin Työmaana maailma -lehdessä.
