Pikkupoikia vilisee pienten majojen reunustamalla kujalla. Heitä näkyy hyppimässä niityn pientareen ojissa ja kurkistelemassa joka nurkan takana. Naamat iloisessa virneessä. Ye Kyaw Thu, 12, Nay Htet Kyaw, 11, ja Aung Khant Kyaw, 5, juoksentelevat yhden aaltopellistä, tummuneista laudoista, likaisista vanerilevyistä ja muista rakennusjätteistä kasatun majan ovella. Täällä asuu tekstiilitehtaassa työskentelevä ompelija Mya Thida, 33, perheineen.
Nainen viittilöi hymyillen vieraita käymään peremmälle matalaan sisätilaan. Hän istuu lattialle ohuen viltin päälle ja tarjoilee vettä. Pullotettu vesi on arvokasta.
Mya Thida oli ennen töissä reppuja valmistavassa tehtaassa, nyt hän ompelee muun muassa H&M:n vaatteita.
– Lähdin itse entisestä työpaikasta, koska tilanne oli siellä vaikea. Kuuluin ammattiliittoon, ja työnantaja ei pitänyt siitä, että muut työntekijät kävivät kysymässä minulta neuvoa.
Nauravainen nainen on paikallisen tekstiilityöntekijöitä edustavan ammattiliiton IWFM:n aktiiveja. Valtaosa vaatetehtaiden työntekijöistä on naisia, ja kurkistus liiton pieneen toimistoon aurinkoisena sunnuntaina kertoo, että myös liiton voima piilee naisissa. Kymmeniä nuoria tyttöjä on ahtautunut vapaapäivänään rakennuksen yläkerrassa olevaan tilaan saamaan tietoa oikeuksistaan työelämässä ja ratkomaan työpaikoilla ilmenneitä ongelmia liiton vapaaehtoistyöntekijöiden avulla.
SASK tukee Myanmarissa paitsi tekstiilialan, myös kaivos- ja puualan työntekijöiden liittoja. Kun liitot pystyvät hankkimaan jäseniä, jotka tulevat tietoisiksi oikeuksistaan, niiden neuvotteluvoima paranee.
SASKin työssä naisten tietoisuuden parantaminen ja heidän saaminen mukaan ay-toimintaan on nostettu etualalle. Tällä halutaan pureutua sitkeään epätasa-arvoisuuteen, naisten tekemän työn aliarvostukseen ja heidän oikeuksiensa polkemisen kaikilla elämän osa-alueilla niissä kehittyvissä maissa, joissa SASKilla on hankkeita.
Haaveena koti, jonne ei sada
Mya Thida viettää viikon ainoan vapaapäivänsä kotona Shwe Lin Banissa. Nainen saa nykyisessä työssään parempaa palkkaa kuin ennen, nyt 250 000 kyatia kuukaudessa, eli noin 148 euroa. Mies ajaa mopotaksia ja tekee muita satunnaisia töitä. Vaimon palkka kannattelee perhettä, johon kuuluvat myös isovanhemmat ja Mya Thidan sisko.
– Olen aika joustava, mutta silti haluaisin jotain parempaa lapsilleni, Mya Thida sanoo ja katselee talonsa vinoja ja harvalautaisia seiniä.
Kerran sadekaudella myrskysi, ja koko talo vaappui.
– Jos meillä olisi enemmän rahaa, rakentaisimme talon tiilestä, niin että sade ja tuuli eivät pääsisi sisään.
Naapureita käy ovella vähän väliä, ja etäisyys kujasta ja viereisistä majoista on vain muutama askel.
– Täällä ei ole mitään yksityisyyttä, Mya Thida sanoo, mutta hymy läikkyy kasvoilla edelleen.
– Jos siitä tekee ongelman, siitä myös kärsii. Tämä kylä on laittomalla maalla, ja meidät voidaan häätää koska tahansa. En viitsi ahdistua siitä, että on ahdasta.
Nykyisellä palkalla perhe ei pysty asumaan muualla.
Yritysvastuulaki vaikuttaa kauas
Tätä juttua Suomessa kirjoitettaessa Myanmarissa on meneillään kuukausia kestävä sadekausi. Mya Thida ja Shwe Lin Banin majat käväisevät mielessä, kun kiskoo pyykkikoneesta märän H&M:n t-paidan.
Länsimaiset brändit teettävät vaatteensa halvan tuotannon maissa, kuten Myanmarissa. H&M ja monet muut yritykset ovat heränneet vastuullisuusasioihin jo ajat sitten, mutta sekä herääminen että se, millä tavalla ne päättävät olla vastuullisia, on vapaaehtoista ja niiden itse määriteltävissä.
Suomi loikkasi kevään eduskuntavaalien jälkeen niin sanotusti yritysvastuun ykkösketjuun, kun kansalaisjärjestöjen kampanjoinnin tuloksena nykyiseen hallitusohjelmaan saatiin kirjaus yritysvastuulain laatimisesta. Valmistuessaan se säätää suomalaisten ja Suomessa toimivien yritysten velvoitteesta huomioida ihmisoikeuskysymykset koko tuotantoketjussaan.
SASK on ollut alusta asti mukana ajamassa Suomeen yritysvastuulakia. SASK pyrkii monissa kehittyvien maiden hankkeissaankin vaikuttaman ihmisten elämään lainsäädännön kautta. Toiminnanjohtaja Janne Ronkainen näkee yritysvastuulain ajamisen vain uudenlaisena tapana vaikuttaa Suomen lainsäädännön kautta ja ulottaa työnantajien vastuu koko arvoketjuun.
Lapsille voi pedata parempaa tulevaisuutta
”Mitä teitä länsimaalaisia liikuttaa meidän kotiapulaisten ongelmat täällä Filippiineillä?”
Pieni joukko naisia on piirittänyt yhden suomalaismiehen filippiiniläisen ammattiliiton toimistolla. Yhden heistä esittämä kysymys on ystävällinen mutta avoimen ihmettelevä. Siinä tilanteessa Vesa Engströmin mieleen juolahtaa äiti.
– Äitini aloitti oma työelämänsä kotiapulaisena. Silti kaikki hänen lapsensa ovat korkeakoulut käyneitä.
Engström muistaa edelleen, nyt reilut kaksi vuotta myöhemmin, miten naisten silmissä välähti.
– Näin heidän katseissaan sellaisen oivalluksen, että näin tosiaan voi tapahtua.
Kirkon akateemisten eli AKI:n asiantuntija Engström vastaa liiton koulutus- ja työvoimapolitiikasta ja opiskelijatyöstä. Reilut pari vuotta sitten hän pääsi SASKin yhteyshenkilönä mukaan Filippiineille tutustumaan SASKin työhön.
Akavalaiset liitot tukevat SASKin kautta nimenomaan maailman kotiapulaisia, ja
Engström tapasi vierailunsa aikana niin työntekijöitä, heidän työnantajiaan kuin ammattiliiton edustajia.
Kokemus oli vahvistava.
– Oli hienoa nähdä se, miten ihminen tajuaa, että hän voi vaikuttaa omaan asemaansa ja lastensa tulevaisuuteen.
SASKin erilainen lähestymistapa kehitysyhteistyöhön avautui hänelle Filippiineillä.
– Se, että ei ulkopuolelta yritetä parantaa ihmisten elämää, vaan tuetaan heitä parantamaan sitä itse. SASKin työn tuloksellisuus yllätti, Engström toteaa.
Köyhyyden kierteen täytyy murtua
Kaikki SASKin työ kytkeytyy siihen, että ihmiset tehdään tietoisiksi omista oikeuksistaan ja he oppivat löytämään työkaluja, joilla vaatia niitä. Näin kansainvälisen toiminnan suunnittelija Seppo Karppinen määrittelee SASKin toiminnan kantavan ajatuksen.
Karppinen on seissyt tiilitehtaan upottavassa savimaassa ja nähnyt, miten 6-12 -vuotiaat lapset tekevät tiiliä vanhempiensa apuna. SASKin tuella lapsille on perustettu Kathmandun laitamille kouluja. Se oli osa laajempaa kokonaisuutta tiilitehtaiden työntekijöiden olojen parantamiseksi.
– Tällaisilla hankkeilla murtuu perheiden köyhyyden kierre, Karppinen sanoo.
– Lapset saavat lukutaidon, ja he ymmärtävät myös oman oikeutensa oppia!
SASKin kaikki hankkeet ovat lapsityövoiman käyttöä vastustavia. Koko toiminta tähtää siihen, että työntekijät pystyvät neuvottelemaan itselleen elämiseen riittävät palkat, jolloin heidän lapsensa voivat käydä koulua. Tätä liputtaa myös SASKin kesäkuussa alkanut Sano ei lapsityölle -kampanja.
Karppinen tietää, että aina löytyy ihmettelijöitä, joiden mielestä ay-liikkeen ei ole syytä heilua kehittyvissä maissa, kun Suomessa liittojen maksavien jäsentenkin asioissa riittää hoitamista. Karppinen on asunut Sambiassa ja matkustanut työn takia muutenkin paljon niin Afrikassa, Aasiassa kuin Etelä-Amerikassakin.
– Kun on nähnyt ja kuullut siellä elävien ihmisten arjesta, miten ay-aktiiveja uhataan ja jopa murhataan, ei tämä työ tunnu turhalta, vaan päinvastoin palkitsevalta, hän sanoo.
– Historiassa Suomen työläiset ovat saaneet tukea ulkomailta, ja nyt on meidän vuoromme. Meillä on siihen resurssit, tietotaitoa ja vilpitön halu. Nyt on meidän aika tukea.
Teksti: Sini Saaritsa
Juttu on julkaistu ensin Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KNT:n Dino-lehdessä.
