Eswatini tai Swazimaa on pieni valtio, joka sijaitsee lähes kokonaan Etelä-Afrikan keskellä. 1,3 miljoonan asukkaan maata hallitsee Afrikan viimeinen itsevaltias, kuningas Mswati III. Vuonna 2018 hän päätti maan 50-vuotisen historian kunniaksi muuttaa maan nimen Eswatiniksi, joka tarkoittaa ”swasien maata” paikallisella swatin kielellä. Paikalliset ammattiliitot käyttävät edelleen nimeä Swaziland siksikin, ettei kuningas kysynyt kansalta, mitä mieltä se on maan nimestä.
Opettajien ammatillinen järjestäytyminen on Eswatinissa mittavaa, 15 000 opettajasta jopa 14 000 on järjestäytynyt ja opettajilta vaaditaan korkeakoulututkintoa. Virallisesti ammatillinen järjestäytyminen on rajoitettua: siksipä opettajien ammattijärjestön SNATin (The Swaziland National Association of Teachers) nimessä A tarkoittaa associationia, eikä sanaa union, liitto, mainita missään. Opettajat ovat itse ylpeitä työstään, mutta heidän työtään haittaa alipalkkaus ja se, ettei heidän mielestään koulutusta arvosteta tarpeeksi.
Turhautumista resurssien puutteeseen
Aurinko porottaa niskaan kuumasti, kun istumme juttelemassa eswatinilaisen ala-asteen pihassa. Koulu sijaitsee noin tunnin matkan päässä maan taloudellisesta keskuksesta Manzinista. Matkalla olemme poikenneet päätieltä ja ajaneet kilometrejä kuoppaista hiekkatietä pitkin. Vieressäni istuva opettaja hymyilee valloittavaa hymyään, mutta pudistelee samalla päätään.
— Olen ollut opettajana täällä kymmenen vuotta, eivätkä asiat ole ainakaan parantuneet. Pahin ongelma ovat palkat, sanoo opettaja Allen Dlamini.
Palkkausjärjestelmässä on viisi eri tasoa, ja Dlamini on niistä korkeimmalla. Hän tienaa 10 800 Swazimaan lilangenia, eli hieman yli viisisataa euroa kuussa, mutta verojen jälkeen käteen jäävä osuus on vajaa 4 000 lilangenia kuussa. Sillä rahalla hän elättää oman perheensä, johon kuuluu vaimo sekä kolme lasta sekä äitinsä. Vaimo on töissä lastentarhan opettajana, mutta tienaa hyvin vähän. Dlamini sanoo olevansa liian koulutettu ala-asteen opettajaksi, sillä hän on suorittanut kandidaatintutkielman Swazimaan yliopistossa, mutta muuta työtäkään ei ole löytynyt. Hän on sitä mieltä, että hallitus palkkaa korkeammille asteille epäpäteviä opettajia, ettei sen tarvitsisi maksaa päteville opettajille heidän ansaitsemaansa palkkaa.
Dlamini asuu koulun alueella, sillä opettajille on tarjolla koululla majoitusta markkinahintaa halvemmalla. Vapailla markkinoilla 45 neliön yksiöstä tavallisella asuinalueella saattaa joutua maksamaan jopa 4 000 lilangenia. Toisaalta opettajille tarkoitettujen asuntojen kunto on kyseenalainen: asunnot ovat vanhoja, katto vuotaa, ja sitä on paikattu pahvilla ja nurkissa pyörii hyönteisiä. Lisäksi majoitusta on tarjolla liian vähän. Opettajat saavat hallitukselta tukea asumiseen sekä liikkumiseen, mutta tuet maksetaan vain puolivuosittain, mikä on monen mielestä liian harvoin.
Myös palkkojen pienuutta ja välineiden puutetta valittelee edellisenä päivänä tapaamamme opettaja Alice Shongwe. Hän taputtaa penkkiä allaan ja nauraa.
— Katsokaa nyt tätä. Tämäkin tuoli on rikki. Meiltä puuttuu perustarvikkeita kuten laskimia, liituja ja ehjiä tuoleja. Valtion pitäisi kustantaa meille tarpeet, mutta niitä ei vain ole kuulunut. Joudumme käyttämään omaa kekseliäisyyttämme opetusvälineiden kehittelyssä.
Jokaisella lapsella oikeus peruskouluun
Eswatinissa tuli vuonna 2005 voimaan asetus, joka takasi lapselle ilmaisen opetuksen kahdelle ensimmäiselle kouluvuodelle. Vuodesta 2015 maan lapset ovat saaneet käydä kaikki seitsemän peruskoulun luokkaa ilmaiseksi. Opettajat valittelevat sitä, että vaikka lapsien määrä on koulussa lisääntynyt, eivät opettajat ole saaneet lisäresursseja. Yhdellä opettajalla on opetettavaan vähintään 35 lasta.
Allen Dlaminin koulussa on kyllä kirjoja, mutta nykyaikana tarvittaisiin myös kaikenlaista muuta. Koulun rehtori on hankkinut omilla rahoillaan välineitä, joilla voidaan opettaa luonnontieteitä, että lapset pysyisivät mukana nykypäivän työelämän vaatimuksissa.
Opettajien terveydenhoidossakaan ei ole kehumista. Työpaikalla ei ole työterveydenhuoltoa, joten sairastuttuaan opettajat ovat julkisen terveydenhuollon varassa.
Tämä suututtaa yläasteen uskonnonopettaja Babazile Mambaa.
— Esimerkiksi armeijassa palkat ovat paljon parempia ja he saavat ilmaisen työterveyshuollon.
The Times of Swaziland -lehdessä vuonna 2019 julkaistun artikkelin mukaan uraansa aloittelevan sotilaan palkka on 144 000 lilangenia vuodessa, eli noin 12 000 kuukaudessa.
Mamba aloitti työnsä vuonna 2003, jolloin hänen mukaansa palkat olivat ainakin riittäviä. Nykyään hänen palkastaan jää verojen jälkeen 5 900 lilangenia, josta hän maksaa takaisin myös lainaa.
Matalat palkat johtavat velkoihin
Babazile Mamba kertoo, että moni opettaja on töissä määräaikaisella työsopimuksella, eikä niin sanotusti vakituisena opettajana, valtion virkamiehenä. Määräaikaiset sopimukset aiheuttavat Mamban mukaan velkataakkaa, sillä hän kertoo tapauksista, joissa opettaja on aloittanut työnsä tammikuussa, mutta saa palkan vasta syyskuussa.
— Silloin opettajalle ei jää muuta mahdollisuutta kuin elää lainalla.
Swazimaassa mikrolainan antajia on paljon, ja lainojen korot ovat monesti pankkilainoja alhaisempia. Paikallinen ammattiyhdistysliike SNAT (The Swaziland National Association of Teachers) myöntää myös mikrolainoja jäsenilleen pienellä korolla, sillä moni opettaja on maksujensa kanssa vaikeuksissa.
Mamba sanoo, että opettajien palkkoja ei ole tarkistettu vuoden 2015 jälkeen, ja elinkustannukset ovat kasvaneet siitä jo paljon. Vuoden 2019 syyskuussa opettajat osallistuivat monen muun julkisen alan työntekijän kanssa lakkoon vaatien julkiselle alalle parempia palkkoja. Maan hallitus kohteli opettajia rautaisella kädellä ja päätti, että opettajiin sovelletaan no work no pay -politiikkaa, eli töihin tulemattomat opettajat eivät saaneet korvausta työstään.
Mamba sanoo, että ongelmallista tässä oli se, että politiikkaa sovellettiin pelkästään opettajiin, eikä muihin julkisen alan työntekijöihin. Samalla myös rangaistiin niitä opettajia, jotka eivät osallistuneet lakkoon.
Koulutuksesta ei pidetä huolta
Opettaja Babazile Mambaa kismittää myös se, että hallitus tuntuu suhtautuvan opettajien koulutukseen leväperäisesti. Hän itse on todistanut lukuisia tilanteita, joissa luokkaan tuodaan oppilaita, joilla on erityistarpeita.
— Opettajille ei anneta minkäänlaisia eväitä kohdata näitä oppilaita, Mamba naurahtaa epätoivoisesti.
Jokaisessa koulussa on myös nimellisesti IT-alan opetusta. Babazile Mamba kuitenkin kuittaa, että varsinaista IT-opetusta on vain noin joka kolmannessa koulussa. Niissäkin kouluissa opettajan maksavat yleensä oppilaiden vanhemmat. Häntä pelottaa ajatella, että maaseudulla kasvaneet oppilaat kilpailevat samoista työpaikoista oppilaiden kanssa, jotka ovat saaneet opetusta isoissa kaupungeissa kuten pääkaupunki Mbabanessa ja Manzinissa.
Hän kertoo itse tehneensä oppilaanohjausta, mutta ei ole myöskään saanut siihen minkäänlaista opastusta.
— Olen ohjannut oppilaita internetistä löytämäni tiedon perusteella ja lisännyt päälle omaa elämänkokemustani.
Moni opettaja kertoo haaveilevansa alanvaihdosta huonon palkan sekä alan heikon arvostuksen takia. Allen Dlamini toivoo tulevansa koulukuraattoriksi, Babazile Mamba taas kertoo haaveilevansa koulupsykologin urasta, jotta voisi auttaa oppilaita, joilla on vaikeuksia oppimisessa.
— Mutta vuodet kuluvat ja perheen on pakko saada jotenkin ruokaa, joten voi olla, että uusi ura jää haaveeksi.
Korona on vaikuttanut myös eswatinilaisten koulujen elämään. Koulut suljettiin maaliskuussa, mutta heinäkuusta lähtien kouluja on avattu uudelleen luokka-aste kerrallaan. Sunday Times -lehden mukaan opettajat ovat joutuneet itse pitämään huolta koulujen hygieniasta.
SASK ja Opetusalan ammattijärjestö OAJ ovat aloittaneet yhteistyöprojektin yhdessä SNATin kanssa opettajien oikeuksien parantamiseksi Eswatinissa. Strengthening the capacity of SNAT to defend trade union rights in Eswatini -nimisen hankkeen tavoitteina on aktivoida järjestön jäseniä ja vahvistaa opettajien tietoa SNATin toiminnasta ja omista oikeuksistaan. Koronavirus vaikuttaa hankkeen etenemisen aikatauluun.
Haastateltavien nimet on muutettu.
Juttua muokattu 17.8. kello 10.47: Muutettu lilangenin kurssi euroon nähden.
Teksti: Lotta Jokinen
