Maan suurimman lehden toimittaja kolusi alkuvuoden numerossa Tokmannin halpahallia Klaukkalassa ja löysi sähkövatkaimen. Hinta 12,95 euroa, takuu 12 kuukautta, alkuperämaa tuntematon.
Koska toimittaja ei ole tavallinen kuluttaja, hän pääsi juttua tehdessään kysymään konsernin hankintajohtaja Karri Pullilta, missä vekotin on tehty. Pulli ei kerro, ei edes valmistusmaata, koska ”tieto halutaan salata kilpailijoilta”. Toimittajan mieleen nousevat tietysti hikipajat ja nälkäpalkat, mutta Pulli vakuuttaa jutussa, että ”tehtaalla on käyty auditoimassa ja tarkistettu työolot”.
Hieraisen tarinaa lukiessa silmiäni ja luen pätkän uudestaan, mutta uskottava on: aivan kuin lukisi viisitoista vuotta vanhaa lehtijuttua ajalta ennen jättiyhtiö Niken päätöstä julkistaa koko tuotantoketjunsa, ennen Bangladeshin monia tehdasromahduksia tai YK:ssa hyväksyttyjä periaatteita yrityksistä ja ihmisoikeuksista.
Miten paksua pajunköyttä nämä ysiysikauppiaat uskovat voivansa syöttää kuluttajille ja medialle edelleen, aina uudestaan ja uudestaan ? Miten kauan meidän pitää suhtautua heihin kuin vanhan vitsin autokauppiaaseen, joka vakuuttaa ajokin olleen kuntotarkastuksessa, muttei kerro tuloksia eikä tekijää? Liikesalaisuus, tiedättehän, nuo kilpailijat.
*****
Tosiasiassa Tokmanni ei salaile tavaroidensa alkuperää kilpailijoilta, vaan meiltä kuluttajilta. Tavarakaupan globaalit hankintaketjut ovat päällekkäisiä ja monesti yhteisiä. Samat tehtaat, samat hankintakonsortiot ja samat välittäjät toimittavat tavaraa lukuisille asiakkaille, myös keskenään kilpaileville. Jos jotakuta kilpailijayritystä sattuisi kiinnostamaan juuri jonkun Tokmannin vatkaimen alkuperä, se selviäisi verkostojen ja agenttien avulla käden käänteessä.
Kotisivuillaan Tokmanni-konserni ilmoittaa, että se edellyttää tavaratoimittajiltaan ”sitoutumista vastuullisuuteen ja läpinäkyvään toimitusketjuun myös tuotteiden valmistus- ja toimitusprosessin aikana”. Kehitysmaiden tehtailijoilta vaaditaan siis läpinäkyvyyttä, mutta täällä Suomessa se avoimuus voi päättyä.
*****
Meillä ja maailmalla vietettiin viime kuussa Vaatevallankumousta. Sen yhteydessä muisteltiin Rana Plazan tehdasta, joka kolme vuotta sitten romahti työntekijöittensä niskaan Bangladeshissa. Kuolleet ja vammautuneet työntekijät olivat valmistaneet vaatteita lukuisille merkkifirmoille, joista osa ei ollut tietävinään vaatteittensa alkuperästä tai ei ainakaan halunnut kertoa sitä kuluttajille. Siksipä vaatevallankumouksen viesti yrityksille oli taas yksinkertainen: lopettakaa salailu, tehkää hankinnoistanne läpinäkyviä ja kertokaa kuluttajille rehellisesti tuotteittenne alkuperästä.
Muutama suomalainen yhtiö on tämän askelen jo ottanut, mutta näköjään ei Tokmanni. Ei vaikka se on juuri toteuttanut listautumisannin, jonka turvin se aikoo muuntua pörssissä noteerattavaksi.
Se on epäilemättä iso askel halpahallikauppiaalle. Vähintään yhtä iso askel olisi ottaa tosissaan se mitä itse julistaa eettisyyslinjauksissaan. Klaukkalasta löytynyt sähkövatkain ja hankintajohtajan selitykset eivät ole vakuuttava työnäyte. Pörssiyhtiön on kerta kaikkiaan pystyttävä parempaan.
Jukka Pääkkönen
Viestintäpäällikkö, SASK
Kolumni julkaistiin ensin Ammatissa Pro -lehdessä ja Ammattiliitto Pron verkkosivujen blogeissa.
