Kun Miriam Kabwesha tulee ensimmäistä kertaa luokkahuoneeseen, lapset pelästyvät.
Jonkin ajan kuluttua he eivät enää kiinnitä erityistä huomiota siihen, että heidän opettajansa istuu pyörätuolissa, ylävartalo hiukan vinossa. Kabwesha vetää oppituntinsa Sambian Ndolan kuparikaivosalueen vaatimattomassa koulussa antautuneesti ja ammattitaidolla.
Tulevaisuudessa SASKin työ maailmalla sisältää myös vammaisuuden takia heikossa asemassa olevien ihmisten tukemista. SASKin kansainvälisten asioiden asiantuntijan Tarja Valtosen mielestä on korkea aika huomioida työelämän ihmisoikeuksien puolustamisessa myös vammaiset, joita on 10—15 prosenttia minkä tahansa maan väestössä.
— Aikaisemmin meilläkin on ajateltu, että hyvällä työsuojelulla ehkäistään vammautumisia, ja tämä olisi kaikki, mitä ammattiliittojen piirissä voidaan tehdä. Mutta se ei riitä, Valtonen toteaa.
Jatkossa SASK siis pureutuu myös siihen, miten vammaiset saadaan paremmin mukaan työelämään ja miten heidän oikeuksiaan siellä vaalitaan.
— Ei mikään helppo homma, Valtonen luonnehtii.
Projekti on vasta alussa, ja sambialaiset opettajat mahdollinen kohde. Mutta miksi he tarvitsevat tukea?
Vammaiset naiset kokevat tuplasti syrjintää
Miriam Kabweshalla todettiin poliotauti jo vastasyntyneenä. Polion vakavampia oireita ovat halvaus ja aivokalvontulehdus. Pahimmillaan tauti johtaa kuolemaan. Kun polio selätettiin rokotteen voimalla Suomessa ja Euroopassa jo yli 60 vuotta sitten, Afrikassa tilanne on saatu lopullisesti hallintaan vasta viime vuosina.
Kabweshan taistelu sairautta vastaan kesti kauan, ja pieni tyttö vietti yli kaksi vuotta sairaalassa. Hän selvisi hengissä, mutta jäi pyörätuoliin.
Sisukkuutta häneltä kysyivät monet asiat: tyttönä ja naisena Sambissa elävä kokee syrjintää jo lähtökohtaisesti sukupuolensa vuoksi. Vammaisuus tuplaa ongelmat kertaheitolla, mutta vaikeuksista huolimatta Kabwesha selvitti sekä ala- että yläkoulun. Lopulta, vuonna 1992, hän valmistui opettajaksi ja sai heti töitä.
Kabwesha tietää, että hänen tarinansa on poikkeuksellisen onnellinen. Paljoin yleisempää on, että vammaiset lapset eivät pääse Sambiassa kouluun ollenkaan ja heidän työllistymisensä aikuisina on sekin harvinaista. Kabwesha suree, ettei itse ole saanut opettaa nimenomaan vammaisia lapsia.
Hänelle tärkein tuki unelmien toteuttamisessa on ollut Sambian liikuntavammaisten järjestö ZNAPD (Zambian National Association of Persons with Physical Disabilities). Suomalaisia vammaisjärjestöjä yhteen kokoava kehitysyhteistyöorganisaatio Vammaiskumppanuus on yhdessä Invalidiliiton kanssa taas ollut ZNAPD:n yhteistyökumppani, ja SASK neuvottelee mahdollisuuksista olla mukana tukemassa Kabweshan kaltaisia ihmisiä Invalidiliiton kumppanina.
Vammaisjärjestöt ja liitot voisivat oppia toisiltaan
Invalidiliiton kansainvälisten asioiden koordinaattori Laura Poussa on kaavailuista innoissaan. ZNAPD:n jäsenten verkostot laajenevat, koska SASKin mukanaolo tarkoittaa myös paikallisten ammattiliittojen houkuttelua mukaan yhteistyöhön.
Vammaisjärjestöjen ongelmana on usein se, että siellä pyöritään omissa yhteisöissä, eivätkä vammaiset näin pääse samalla tavalla mukaan yhteiskuntaan.
Valtosen mielestä liittojen mukaan saaminen olisi hieno mahdollisuus puolin ja toisin.
— Liittojen olisi hyvä ymmärtää vammaisuutta ja vammaisjärjestöjen taas työmarkkinoiden ja ammattiliittojen toimintaa.
Savannilla kaivataan esteettömiä koulurakennuksia
Laura Poussa on vieraillut Sambiassa ja tavannut muun muassa savannien keskellä toimivissa kouluissa opettavia vammaisia opettajia.
— Sambiassa on määrätty kiintiö liikuntavammaisille opettajille. Kuitenkaan sen asettamista edellytyksistä esimerkiksi opetusvälineille tai koulutiloille ei ole pystytty huolehtimaan riittävästi. Muun muassa näihin asioihin ZNAPD vaikuttaa.
Invalidiliitto ja Vammaiskumppanuus tekevät kansainvälistä työtään Sambian lisäksi Etiopiassa. Vammaiskumppanuuden tuen kohteet ovat liikuntavammaisia, kuuroja ja sokeita ihmisiä tai albiinoja, ja erityisesti näitä ihmisiä auttavia järjestöjä kehittyvissä maissa. Albiinot luetaan monissa Afrikan maissa vammaisiksi, koska heitä syrjitään samoin kuin vammaisia. Jo vammaisten lasten pääsy kouluun on varsin vaikeaa.
— Etiopilaisen kumppanijärjestömme yksi perustajista on Joseph Zekadu. Hänen äitinsä kantoi pojan kouluun joka aamu, koska se oli ainoa tapa saada hänelle opetusta.
SASKin uuden aluevaltauksen käynnistämiseksi eteläisen Afrikan aluekoordinaattori Simiao Simbine tapaa Sambian ZNAPD:n ihmisiä.
SASK haluaa kannustaa kaikkia eri maiden hankekumppaneitaan sisällyttämään vammaisnäkökulmaa toimintaansa, ja pyrkii tarjoamaan tähän tietoa ja työkaluja. Toiveena on myös kysellä suomalaisilta jäsenjärjestöiltä ideoita ja ehdotuksia.
Teksti: Sini Saaritsa
