Koronapandemia on osoittanut, että terveydenhuoltojärjestelmät eivät ole tarpeeksi kattavia. Lisäksi sosiaaliturvassa on monin paikoin paljon ongelmia. Kansainvälisen työjärjestö ILO:n tilastojen mukaan vain alle puolet maailman väestöstä on sosiaaliturvan piirissä. Harvempi kuin joka kolmas ihminen saa julkista taloudellista tukea vanhemmuuden, työttömyyden tai sairauden aikana. Julkiset sosiaalimenot ovat erityisen pieniä Afrikan, Aasian ja Lähi-idän maissa.
Monessa, länsimaisesta näkökulmasta kehittymättömässäkin maassa, on olemassa sosiaaliturva. Ongelmana on se, että järjestelmän piirissä on hyvin vähän ihmisiä. Sosiaaliturvan ulkopuolella jäävät usein epävirallisen talouden parissa työskentelevät, naiset, nuoret, pakolaiset ja siirtolaiset sekä vammaiset. Maailmanlaajuiset tai kansalliset kriisit kohtelevat yleensä näitä ihmisryhmiä kaikkein rankimmin.
Kenelle edut kohdennetaan?
Lapsiköyhyys ei selity yksiselitteisesti köyhyydellä, mutta köyhyys on yksiselitteisesti keskeinen lapsityötä selittävä tekijä. Lapsityö ei myöskään ole pelkästään matalan tulotason maiden ongelma, vaan tulonjako maiden sisällä on keskeinen tekijä, kun tarkastellaan lapsityötä.
YK:n lastenrahasto Unicef ja Kansainvälinen työjärjestö ILO julkaisivat vuonna 2019 raportin, jossa todetaan, että sosiaaliturva on olennaisessa osassa lapsiköyhyyden vähentämisessä. Alueelliset erot ovat huomattavia: kun Euroopassa 88 % lapsista on raportin mukaan sosiaaliturvan piirissä, Afrikan lapsissa vastaava luku on 16 %. Noin viidennes maailman lapsista elää äärimmäisessä köyhyydessä. Silti maat käyttävät vain noin 1,1 prosenttia vauraudestaan alle 15-vuotiaisiin.
Sosiaaliturvaan liittyy kuitenkin haasteita muun muassa etuuksien kohdentamisessa. Jos köyhyyden konteksteissa suuri osa ihmisistä on jollakin tapaa köyhiä, kenelle etuudet siinä tapauksessa kohdennetaan?
Jotta sosiaaliturva toimisi tehokkaasti, se on raportin mukaan myös yhdistettävä muihin palveluihin, kuten terveys- ja koulutuspalveluihin. Ja vaikka sosiaaliturvajärjestelmiä kehitettäisiinkin enenevässä määrin, on myös kehittyvissä maissa parasta sosiaaliturvaa edelleen kelvollinen työ, josta maksetaan elämiseen riittävää palkkaa.
Ammattiliitot kampanjoivat kansallisella tasolla esimerkiksi työlainsäädännön muutosten, sosiaaliturvan sekä eläkejärjestelmien parantamisen puolesta. Onnistuessaan näillä muutoksilla voi olla valtava merkitys, ja ne voivat parantaa miljoonien ihmisten elämää.
Monenlaisia malleja
Kuten artikkelissa on jo aiemmin todettu, sosiaaliturva ei ole asia, joka on olemassa vain rikkaimmissa maissa.
Esimerkiksi Latinalaisen Amerikan maissa on saatu hyviä kokemuksia niin sanotuista ehdollisista toimeentulotuista (Conditional Cash Transfers, CCT).
Näissä malleissa köyhien lapsiperheiden äideille annetaan tulonsiirtoja sillä ehdolla, että niiden lapset käyvät säännöllisesti neuvolassa, terveystarkastuksissa ja koulussa. Mallien ideana on auttaa perhettä akuutissa köyhyydessä, mutta pyrkiä estämään myös köyhyyden kierre siten, että perheiden lapset kouluttautuvat. Esimerkkejä tällaisista toimeentulotuen malleista ovat muun muassa Brasiliassa käytössä oleva Bolsa Família sekä Meksikon Oportunidades. Muita maita, joissa on käytössä ehdollisia toimeentulotuen malleja, ovat Peru, Honduras, Jamaika, Chile, Malawi ja Sambia.
Entisen Brasilian presidentti Luis Inácio Lula da Silvan vuonna 2004 lanseeraama Bolsa Família on ehdollisista malleista kenties tunnetuin. YK:n ja Brasilian hallituksen perustama yhteistyöorganisaatio International Policy Centre for Inclusive Growth (2013) on arvioinut selvityksessään, että Bolsa Família on vähentänyt eriarvoisuutta 20 prosentilla verrattuna vuoteen 2001. Vuoden 2020 tietojen mukaan Bolsa Famílian piirissä on noin 14 miljoonaa perhettä.
Vuoden 2020 koronakriisi paljasti kuitenkin Brasilian sosiaaliturvan heikon kohdan. Köyhimmät asukkaat jäävät taloudellista tasa-arvoisuutta edistävistä hankkeista huolimatta yhä ilman tarpeellisia tukia. Syynä tähän on muun muassa se, etteivät kaikkein köyhimmät ole tietoisia etuuksista tai he eivät ole sosiaalivakuutuksen asiakasrekisterissä. Brasilian
sosiaaliturvaetuuksista valtaosa on henkilökohtaisia ja tarveharkintaisia. Tulorajat ovat myös tiukkoja, ja sosiaaliturvaetuuksien hakeminen on melko byrokraattista.
Kelan sivuilla Brasilian sosiaaliturvasta kertovassa artikkelissa analysoidaan, että suurin haaste Brasiliassa on sosiaaliturvan rahoitus. Vuoden 2019 lopussa yli 40 prosenttia työntekijöistä jätti verot ja sosiaaliturvamaksut maksamatta. Sosiaaliturvan rahoittavat pääosin työnantajat ja työntekijät. Kelan haastatteleman asiantuntijan mukaan se kertoo muun muassa siitä, että sosiaaliturvajärjestelmään ei luoteta, sillä ne ovat harkinnanvaraisia eli niiden myöntäminen riippuu myös etuuskäsittelijästä. Monimutkainen ja byrokraattinen järjestelmä altistaa keinottelulle ja korruptiolle. Ammattiliittojen heikkeneminen ja alustatalouden nousu ovat vauhdittaneet tätä kehitystä.
SASK ja Pelastakaa Lapset järjestivät keskiviikkona 2.6. webinaarin, jossa käsiteltiin globaalia köyhyyttä ja sosiaaliturvaa erityisesti lapsityön näkökulmasta. Tapahtumassa alustuksen piti tutkija Lauri Heimo Tampereen yliopistosta. Tapahtuman paneelikeskusteluun osallistuivat Milla Nyyssölä Yhdistyneiden Kansakuntien yliopiston kehitystaloustieteen tutkimuslaitos UNU-WIDERista, Anna-Maria Tammi Global Partnership for Educationista, Janne Ronkainen SASKista ja Mirkka Mattila Unicef Norsunluurannikolta.
