Takana on takkuisten selitysten kevät. Kotimaisten yritysten tuotantoketjujen loppupäästä on löydetty niin lapsityötä, kahden sentin palkkoja, naisten hyväksikäyttöä kuin vaarallisia kemikaaleja.
Selitysten taso on vaihdellut. Välillä mieleen tulee MM-hiihtojen dopingskandaali, kun taas välillä vastaukset vakuuttavat niin, että itsekin uskon. Ei siis mikään ihme, jos asiaan vihkiytymätön hämmentyy.
Töräyksiä kannattaa kuunnella korva tarkkana.
*****
”Meidän tehtaalla/tilalla/kaatopaikalla maksetaan lain määräämää minimipalkkaa.”
Huomaa minimipalkan ja elämiseen riittävän palkan ero. Toisen määrittää valtio ja toisen todellisuus.
Monessa kehittyvässä maassa minimipalkka on niin pieni, ettei sillä elä, syö tai kasvata lapsia. Siksi työntekijät joutuvat tekemään 16-tuntisia päiviä ilman lomia tai vapaapäiviä. Sen sijaan elämiseen riittävällä palkalla kaksi työssäkäyvää aikuista pystyy elättämään kaksilapsisen perheen, mikä on Kansainvälisen työjärjestön ILOn mukaan ihmisoikeus.
*****
”Me käymme itse tarkistamassa, että kaikki on kunnossa.”
Omavalvonta ei paljon lämmitä. Ostaisitko itse katsastamattoman auton, jonka pellin alle myyjä on katsonut ja todennut, että se toimii?
Työpaikkojen täytyy aina olla kolmannen, riippumattoman osapuolen tarkistamia, eikä sekään riitä. Vain työntekijöiden oikeus järjestäytyä ja muodostaa ammattiliitoja takaa sen, että heidän äänensä kuuluu myös arjessa.
*****
”Olemme saaneet kirjallisen sitoumuksen siitä, että eettisiä periaatteita valvotaan.”
Sain kerran kirjallisen sitoumuksen siitä, että minut valitaan Asturian ruhtinaaksi.
”Tehtaalla on kaikki kunnossa. Se kuuluu Bangladeshin palo- ja rakennusturvallisuuden Accord-sopimukseen.”
Yli tuhat ihmishenkeä vaatineen Rana Plazan tehdasonnettomuuden jälkeen luotu Accord-sopimus on hyvä esimerkki siitä, mihin yritykset, ay-liike ja kansalaisjärjestöt pystyvät, kun ne tekevät yhteistyötä. Silti sopimus koskee vain tehdasturvallisuutta. Se ei esimerkiksi takaa kahta senttiä enempää palkkaa per suomalaisen lapsen potkupuku.
Kun puhutaan työntekijöiden oikeuksista, vähimmäisvaatimusten kolmen kombo on: oikeus järjestäytyä, ihmisarvoinen työ ja elämiseen riittävä palkka. Ne kulkevat aina kimpassa, ja niiden toteutuminen vaatii pitkäjänteistä sitoutumista.
”Jos lapset eivät tekisi näitä töitä, he joutuisivat kaduille tai prostituoiduiksi.”
Jos työstä maksetaan elämiseen riittävää palkkaa, aikuiset tekevät sitä.
”Olemme todella pahoillamme.”
Missä se näkyy?
Katri Blomster
Kehitysviestinnän koordinaattori
Kirjoitus on SASKin Työmaana maailma -lehden 2/2014 kolumni.
Lue lehti verkkojulkaisuna
Kuva: Janne Hulkkonen
