Työnvälittäjän palkkio oli 60 000 Nepalin rupiaa – eli noin 465 euroa.

Se oli aika paljon Sushant Rayalle, kun työstä qatarilaisella rakennuksella maksettiin kuukaudessa 700 Qatarin rialia eli hädin tuskin 190 euroa. Asuminen ja ruoka nielivät tuloista lähes puolet.

Välittäjän lupaama kuukausipalkka pieneni neljänneksellä heti kättelyssä, kun Raya astui intialaisen aliurakoitsijan palvelukseen. Se alkoi nousta hiljalleen vasta parin vuoden kuluttua.

Ei säästöjä, ei työmahdollisuuksia

Itäisen Nepalin Sunsarissa kasvanut Sushant Raya on nyt yli viisikymppinen, työtön talomaalari. Hänellä ei ole säästöjä eikä juuri työmahdollisuuksia. Mutta hänen toinen tyttärensä työskentelee laboratorioteknikkona, toinenkin on valmistumassa korkeakoulusta, ja poika on aloittanut kauppatieteiden opinnot.

Matka tähän on ollut kolmen lapsen isälle raskas – niin fyysisesti kuin henkisesti. Hän katsoo taaksepäin, ja tunteet ovat ristiriitaisia: toisaalta hän katuu lähtöä siirtotyöläiseksi, toisaalta nykyinen tilanne on niin heikko, että ulkomaille töihin lähteminen houkuttaisi edelleen.

Raya pätevöityi Katmandussa talomaalariksi 1990-luvulla, teki töitä, perusti perheen ja liittyi alansa ammattiliittoon. Hän halusi parempaa elantoa, ja niin hänestä tuli siirtotyöläinen vuonna 2009.

Töihin aamuneljältä

Sushant Raya vietti Qatarissa yhdeksän vuotta.

– Tuntuu, että menetin siellä yhdeksän vuotta elämästäni, hän sanoo SASKin haastattelussa.

Tuona aikana hän kohtasi paitsi työnantajien mielivaltaa ja heikentyviä työoloja, myös edistysaskelia.

Esimerkkinä mielivallasta Raya mainitsee työnantajien keksinnön, jolla madaltaa omia kulujaan. Kun heidän lain mukaan kuului antaa työntekijöille palkallisia taukoja kuumimpaan aikaan päivästä, he muuttivat työaikoja. Raya ja hänen työtoverinsa aloittivat työt aamuneljältä, jolloin työpäivän ajalle ei osunut helteisimpiä tunteja eikä taukoja siis annettu.

Työntekijöiden oloja parannettiin salaa

Rayan oma aktiivisuus ammattiliitossa jatkui läpi siirtotyövuosien siitä huolimatta, että ay-toiminta on Qatarissa laitonta. Asioihin päästiin kuitenkin vaikuttamaan, kun toiminta naamioitiin joksikin muuksi.

– Autoin siirtotyöntekijöitä palaamaan kotimaahansa, järjestin apua sitä tarvitseville työntekijöille ja osallistuin tapaamisiin työnantajien kanssa.

Työturvallisuus onkin Qatarissa parantunut, työntekijöiden passeja ei enää takavarikoida ja asumisolotkin ovat kohentuneet. Enää huoneita ei tungeta aivan täyteen ihmisiä, ne ovat puhtaampia ja työnantajalta saa ruoka-apua.

”Tärkeintä on olla mukana ay-toiminnassa”

Raya kannustaa tulevia siirtotyöntekijöitä vaalimaan ammattitaitoaan ja kehittämään sitä. Hänen mielestään raskaimmissa töissä parempaa elämää on silti lähes turha edes tavoitella. Mutta tärkeintä hänestä on, että siirtotyöntekijä on mukana ay-toiminnassa.

Nämä ovat tärkeitä viestejä ulkomaille työhön lähtöä sunnitteleville nepalilaisille. SASKin tukemassa siirtotyöhankkeessa pyritään tarjoamaan lähtijöille tukea ja tietoa nimenomaan ennen lähtöä, koska perillä Qatarissa pulaan joutuneita on erittäin vaikea auttaa. Sushant Rayan kaltaiset aktiivit tekevät silti ihmeitä ja mahdollistavat senkin jollain tavalla.

Teksti: Sini Saaritsa
Kuva: Bishal Rajbhandari